Ei pysy. Kuten arvelinkin, kaksi päivää ei riitä millään tuon paikallamakuun palauttamiseen. Rion paikallaolohan katosi ihan yhtäkkiä kuukausi sitten, ja se palautettiin mieliin ottamalla liikkeen kanssa reilusti takapakkia. Tuolloin laitettiin liikkeen katoaminen ja itsevarmuuden puute murkkuiän piikkiin ja nyt oltiin jo siinä vaiheessa, että Rio makasi todella rauhallisesti, häiriössä kuin häiriössä. Siis oltiin, ennen viime sunnuntaita. Eilen otettiin yksi ryhmäpaikallaanolo, joka meni ihan pipariksi. Seisoin ihan Rion edessä ja se poistui silti takavasemmalle. Nyt se näytti jopa vähän siltä, että se olisi näyttänyt kieltä ja lällätellyt mennessään, joten poika palautettiin riviin murahduksen kera. Sen jälkeen pysyi paikallaan, mutta oli levoton. Agiliitotreenien jälkeen otettiin vielä yksi paikallaolo, häiriönä kentällä noutoa treenannut koira. Pysyi hyvin ja oli rauhallisempi, kävin palkkaamassa välissä. Lisäksi pöljäiltiin kaikki alo:n liikkeet läpi pikaisesti, muut ok, mutta tarjosi liikkeestä seisomiseen maahanmenoa. Sen siitä saa, kun hioo yhteen liikkeeseen vauhtia, niin sitä tarjotaan sitten joka väliin. Fiksu hauva miettii, että tästähän tuli äskenkin palkka. :) Illalla otettiin vielä kotona yksi paikallaolo ylipitkällä välimatkalla, pysyi hyvin, toisin kuin aamulla, jolloin lähti heti mun perään...
Eli kokeeseen en ole lähdössä kovin luottavaisin mielin. Eilen mietin jo osallistumisen perumista, mutta kun kerran olen osallistumismaksun maksanut, niin otetaan tämä nyt sitten kokeenomaisena treeninä. Ja kokeen jälkeen lähdetään taas hakemaan paikallaoloihin oikeaa fiilistä.
Niin joo, ja tehtiinhän me aksaakin eilen. Nemo sai kunnian aloittaa tällä kertaa. Tehtiin lyhyttä 15 esteen tekniikkapätkää (sis. hyppyjä ja suoria putkia), jonka aikana tehtiin noin miljoona valssia (ennakoivia, perinteisiä ja pakkovalsseja) ja takaaleikkausta. Tai siltä se ainakin tuntui... ;) Kun sain mun omien ohjauskuvioiden ajoituksen kohdilleen, niin rata sujui kuin unelma. Mä sain meidän tekemisestä sen mahtavan fiiliksen, kun agility todella tuntuu sujuvan kuin tanssi. Nemo meni tasan sinne mihin mä ohjasin, ja kovaa menikin. Juuri tämän fiiliksen takia mä jaksan treenata ja hakata päätäni seinään niinä vaikeina päivinä: Nemo toimi kuin unelma. Timo kyseli sitten lopuksi meidän kisamenestyksestä, ja meidän hyllyputkesta kuultuaan valoi uskoa siihen, että menestystä alkaisi tulla kolmosistakin piakkoin. Treeneissä Nemo kuulemma väläyttelee niin upeita pätkiä, että kunhan saadaan vaan kisoissa se sama fiilis, niin hyvä tulee. Ja kyllähän mä sen tiedän, että me osataan kyllä.
Ja Rio sitten... Tehtiin kahden hypyn rataa. Ja hypyt oli suoralla linjalla. :P Tarkoitus oli siis alkaa työstää Riolle hidastuskäskyä. Kovaahan Rio osaa jo mennä, mutta nyt pitäisi saada menoon joku järki mukaan. Vauhdista kun ei ole mitään hyötyä, jos kaikki kaarteet valuu ihan mielettömän laajoiksi. Seisoin siis kakkoshypyn takana ja pysäytin Rion suhinalla ennen kakkoshyppyä. Ensin palkattiin pariin otteeseen pelkästä pysähtymisestä, sen jälkeen jatkettiin pysähdyksen jälkeen vielä kakkoshyppy niin, että mä valssasin samalla ja palkkasin sitten Rion 90 asteen kulmassa hyppysuoraan nähden. Tähän ei mun reaktionopeus meinannut enää riittää. Mun piti noin kolmen sekunnin sisällä käskyttää Rio ekan hypyn yli, seurata, että rima pysyy ylhäällä, pysäyttää koira suhinalla, käskyttää se toisen hypyn yli ja taas seurata, että rima ei lennä, valssata ja palkata koira. Ja tietty jos Rio varasti, rimat lensi tai pysähdys oli huono, mun piti toimia tilanteeseen nähden oikein. Rion vauhti on vaan jotain niin tolkutonta, että mä en pysy perässä edes näin helpoissa jutuissa. Niinpä päästin herra Liuhdon Rion ohjaimiin, kun hän itse sitä ehdotti. Ja arvatkaapas mitä? Edes Timon refleksit ei riittäneet Rion kanssa. :D Parin toiston jälkeen se päästi päätään pyöritellen mut takaisin hommiin ja totesi, että Rio todella on niin nopea, kuin miltä se näyttää. Kun keskityin lopuksi ihan täysillä ja Rio oli hyvin kuulolla, niin me saatiin pari oikein hyvää toistoa loppuun, joihin oli hyvä lopettaa. Mä tosin jouduin vielä Timon puhutteluun... Hän totesi, ettei ole ennen nähnyt noin nopeaa ja kiihkeää koiraa, että siinä on töitä vaikka muille jakaa. Ja Timo on kuitenkin muutaman koiran uransa aikana nähnyt. Ratoja Rion kanssa on kuulemma turha haaveilla tekevänsä ennen ensi talvea, koska ensin täytyy saada ohjauskuviot lyhyillä pätkillä kuntoon niin, että vauhti on hallittavissa ja rimat pysyy ylhäällä. Samoin kepit ja kontaktit kannattaa kuulemma opettaa alusta asti hyvin itsenäisiksi ja varmoiksi, jotta mä en ole sidottu tiettyyn paikkaan Rion niitä suorittaessa. Mutta kunhan tuon työn jaksaa tehdä huolella eikä lähde oikomaan matkalla, niin mulla on käsissä Agilitykoira. Isolla aalla.
Eli treeniä lisää, joka lajissa. Siitähän me tykätään! :)
tiistai 1. kesäkuuta 2010
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Kisaura korkattu
Huh, nyt se on takanapäin. Aamu alkoi aikaisin, kun lähdettiin aamulla jo ennen seitsemää Rion kanssa metsälenkille, ettei sillä olisi kisapaikalla ylimääräistä virtaa. Päivä oli kaksijakoinen, mutta kokonaisuutena olin Rioon enemmän kuin tyytyväinen. Pikkumies tsemppasi hienosti vaikeasta alusta huolimatta. Päivän saldona siis nollatun paikallaolon jälkeen 154 pistettä ja ALO2. Alla pisteet liike liikkeeltä ja lyhyet selostukset:
Luoksepäästävyys: 10
Istui paikallaan, ei mitään ihmeellistä.
Paikallaolo: 0
Tuomarinpuhuttelussa meidän viereen sattui koira, joka yritti puhuttelun aikana kahdesti syödä Rion. Tai ainakin sen rähinän perusteella, minkä se Riolle nosti... Rio yritti katsella muualle ja pakeni mun taakse piiloon. Ylläri, ylläri, paikallamakuussa tämä koira osui meidän viereen ja sen ohjaajalla oli täysi työ saada koira ottamaan kontaktia itseensä Rion sijaan. Noh, tilanne rauhoittui luoksepäästävyyden aikana, joten ajattelin pörhistelyn loppuneen. Jätettiin koirat ja käveltiin kentän toiselle puolelle, jolloin huomasin rähisijän tuijottelevan Rioa, joka taas yritti katsella toiseen suuntaan. Kohta naapuri näytti Riolle jo hampaita, jolloin Rio totesi, että on parempi kipittää mamin luo turvaan. Sieltä se hipsutteli korvat luimussa ja oli kovin anteeksipyytävän näköinen. "Mutku mä en uskaltanu..."
Seuraaminen kytkettynä: 9
Rio bongasi kehästä seuraamiseen lähdettäessä kepin, jota kohti se ryntäsi parin askeleen verran. Annoin sitten toisen seuraamiskäskyn, jonka jälkeen seuraaminen oli oikein hyvää.
Seuraaminen vapaana: 8
Käytin kuulemma vartaloapua käännöksissä ja täyskäännös valahti pitkäksi. Muuten tuomarin mukaan samantasoista seuraamista kuin edelläkin. Kuskin moka, siis.
Liikkeestä maahanmeno: 9
Maahanmeno hieman hidas, muuten ok.
Luoksetulo: 9
Muuten ihan super, mutta lopun perusasento jäi vajaaksi. Pitäis vissiin sen pyrstön osua maahan siinä...
Liikkeestä seisominen: 9,5
Pistevähennyksiä taas ohjaajan takia. Käänsin päätäni katsoakseni, että pysähtyikö se. Tuomarikin motkotti, että menen pilaamaan kympin liikkeen... :P
Hyppy: 9,5
Rio nytkähti liikkurin "käsky" sanan kohdalla, muuten tosi hieno.
Kokonaisvaikutus: 9
Paikallamakuu ja kepin bongailu laski pisteitä, muuten tuomari kehui meidän tekemistä oikein iloiseksi. :)
Kaikki liikkeet on paikallaoloa ja hyppyä lukuunottamatta videolla. Yritän saada koottua niistä yhden kokonaisuuden ja laitan sitten videon tänne.
Ajattelin sitten tehdä kisapaikalla vielä yhden helpon paikallaolon, ettei se jää mieleen kummittelemaan. Ja Rio ponkaisi heti mun perään. Murhahdin ja palautin sen paikalleen, mistä se nousi pian uudestaan. Siis kaksi päivää aikaa seuraavaan kokeeseen, ja meidän paikallaolo on ihan palasina! Tehtiin sitten kisapaikalla ihan lyhyitä pätkiä niin, että mä seisoin ihan lähellä Rioa ja palkkasin sitä oikein ruhtinaallisesti.
Kotimatkalla käytiin anoppilassa kylässä, mistä jatkettiin kotiin Sveitsin kentän kautta. Käytiin sielläkin vähän makoilemassa, häiriönä toisessa päässä kenttää treenaava mali. Vire oli ihan toinen kuin kisapaikalla, Rio makasi rauhallisesti ja varman oloisena, vaikka mä kasvatin välimatkaa ihan reilusti. Edelleen kehuin paljon ja kävin aina väliin palkkaamassa. Lisäksi vähän leikittiin tokoa. Siis nimenomaan leikittiin, tehtiin helppoja juttuja runsaalla palkalla. Otto ja Nemo kävivät vielä lenkillä, mutta me Rion kanssa mentiin Makuunin kautta kotiin sohvalle pötköttämään. Iltaruuan yhteydessä tehtiin vielä normaali paikallaolo, ei ongelmia.
Tiistain koetta ajatellen meidän paikallaolo on ihan täysi kysymysmerkki. Mä pahoin pelkään, että aika ei riitä sen kuntoon saamiseen, mutta mennään silti kokeilemaan. Ei Rio muiden koirien luokse mene, vaan hipsii mamman jalkoihin, joten meidän ei siis pitäisi olla uhka muiden paikallaoloille. Huomenna otan jo heti aamulenkillä pienet tokosessiot ja tehdään yksi paikallaolo. Pakko nyt yrittää saada niitä onnistuneita toistoja... Illan suunnitelmissa on mennä agitreeneihin niin ajoissa, että voin käydä pyytämässä samaan aikaan toisella kentällä tokoa treenaavilta koirakoilta seuraa paikallamakuuseen. Toivotaan, että joku auttaa naista mäessä. Pitäkäähän peukkuja!
Luoksepäästävyys: 10
Istui paikallaan, ei mitään ihmeellistä.
Paikallaolo: 0
Tuomarinpuhuttelussa meidän viereen sattui koira, joka yritti puhuttelun aikana kahdesti syödä Rion. Tai ainakin sen rähinän perusteella, minkä se Riolle nosti... Rio yritti katsella muualle ja pakeni mun taakse piiloon. Ylläri, ylläri, paikallamakuussa tämä koira osui meidän viereen ja sen ohjaajalla oli täysi työ saada koira ottamaan kontaktia itseensä Rion sijaan. Noh, tilanne rauhoittui luoksepäästävyyden aikana, joten ajattelin pörhistelyn loppuneen. Jätettiin koirat ja käveltiin kentän toiselle puolelle, jolloin huomasin rähisijän tuijottelevan Rioa, joka taas yritti katsella toiseen suuntaan. Kohta naapuri näytti Riolle jo hampaita, jolloin Rio totesi, että on parempi kipittää mamin luo turvaan. Sieltä se hipsutteli korvat luimussa ja oli kovin anteeksipyytävän näköinen. "Mutku mä en uskaltanu..."
Seuraaminen kytkettynä: 9
Rio bongasi kehästä seuraamiseen lähdettäessä kepin, jota kohti se ryntäsi parin askeleen verran. Annoin sitten toisen seuraamiskäskyn, jonka jälkeen seuraaminen oli oikein hyvää.
Seuraaminen vapaana: 8
Käytin kuulemma vartaloapua käännöksissä ja täyskäännös valahti pitkäksi. Muuten tuomarin mukaan samantasoista seuraamista kuin edelläkin. Kuskin moka, siis.
Liikkeestä maahanmeno: 9
Maahanmeno hieman hidas, muuten ok.
Luoksetulo: 9
Muuten ihan super, mutta lopun perusasento jäi vajaaksi. Pitäis vissiin sen pyrstön osua maahan siinä...
Liikkeestä seisominen: 9,5
Pistevähennyksiä taas ohjaajan takia. Käänsin päätäni katsoakseni, että pysähtyikö se. Tuomarikin motkotti, että menen pilaamaan kympin liikkeen... :P
Hyppy: 9,5
Rio nytkähti liikkurin "käsky" sanan kohdalla, muuten tosi hieno.
Kokonaisvaikutus: 9
Paikallamakuu ja kepin bongailu laski pisteitä, muuten tuomari kehui meidän tekemistä oikein iloiseksi. :)
Kaikki liikkeet on paikallaoloa ja hyppyä lukuunottamatta videolla. Yritän saada koottua niistä yhden kokonaisuuden ja laitan sitten videon tänne.
Ajattelin sitten tehdä kisapaikalla vielä yhden helpon paikallaolon, ettei se jää mieleen kummittelemaan. Ja Rio ponkaisi heti mun perään. Murhahdin ja palautin sen paikalleen, mistä se nousi pian uudestaan. Siis kaksi päivää aikaa seuraavaan kokeeseen, ja meidän paikallaolo on ihan palasina! Tehtiin sitten kisapaikalla ihan lyhyitä pätkiä niin, että mä seisoin ihan lähellä Rioa ja palkkasin sitä oikein ruhtinaallisesti.
Kotimatkalla käytiin anoppilassa kylässä, mistä jatkettiin kotiin Sveitsin kentän kautta. Käytiin sielläkin vähän makoilemassa, häiriönä toisessa päässä kenttää treenaava mali. Vire oli ihan toinen kuin kisapaikalla, Rio makasi rauhallisesti ja varman oloisena, vaikka mä kasvatin välimatkaa ihan reilusti. Edelleen kehuin paljon ja kävin aina väliin palkkaamassa. Lisäksi vähän leikittiin tokoa. Siis nimenomaan leikittiin, tehtiin helppoja juttuja runsaalla palkalla. Otto ja Nemo kävivät vielä lenkillä, mutta me Rion kanssa mentiin Makuunin kautta kotiin sohvalle pötköttämään. Iltaruuan yhteydessä tehtiin vielä normaali paikallaolo, ei ongelmia.
Tiistain koetta ajatellen meidän paikallaolo on ihan täysi kysymysmerkki. Mä pahoin pelkään, että aika ei riitä sen kuntoon saamiseen, mutta mennään silti kokeilemaan. Ei Rio muiden koirien luokse mene, vaan hipsii mamman jalkoihin, joten meidän ei siis pitäisi olla uhka muiden paikallaoloille. Huomenna otan jo heti aamulenkillä pienet tokosessiot ja tehdään yksi paikallaolo. Pakko nyt yrittää saada niitä onnistuneita toistoja... Illan suunnitelmissa on mennä agitreeneihin niin ajoissa, että voin käydä pyytämässä samaan aikaan toisella kentällä tokoa treenaavilta koirakoilta seuraa paikallamakuuseen. Toivotaan, että joku auttaa naista mäessä. Pitäkäähän peukkuja!
lauantai 29. toukokuuta 2010
Arkista aherrusta ja kuski sairastaa
Mä onnistuin hankkimaan Kotkasta itselleni jonkun kivan kesäflunssan, joten apinalauma joutui jättämään maanantain agitreenit väliin kuskin köhimisen takia. Tiistaina mä tosin olin vakuuttunut olevani jo paremmassa kunnossa, joten juoksin Nemon kanssa kahdet agitreenit. Hieno idea... Treenattiin siis ensin meidän oman ryhmän kanssa ja jäätiin siihen perään treenaamaan myös Jarin toisen ryhmän treeneihin, koska siellä oli paikalla vain kaksi koirakkoa. Rata oli pääpiirteittäin sama, toiselle kierrokselle sitä tosin vähän vaikeutettiin, kun kyseessä oli Jarin konkarikolmosten ryhmä. Rataan sisältyi mm. vaikea keppikulma sekä semmoista normaalia Jarimaista pyöritystä: Nopeita juoksupätkiä, joiden perään koira pitikin saada haltuun nopeasti, jotta esim. ansaputken ohittaminen onnistui. Nemon askel ei paljoa painanut hallin kuuman kosteasta ilmastosta huolimatta ja toinen rata onnistuikin meidän osalta vielä paremmin kuin ensimmäinen. Kummaltakin kuitenkin nollarata, ei tosin ensiyrittämällä... Jäähdyttelylenkki käytiin heittämässä Hennan ja bostonien kanssa metsässä, minne Riokin pääsi mukaan juoksentelemaan. Ja meidän lenkki yllättäen vähän venähti... Hallin pihalla tein vielä tokot Rion kanssa: luoksetulon pysäytyksiä parkkipaikan tolppien ympäri kierrättäen, seuraamista, noutoa, paikallaoloja, merkkiä sekä luoksetuloja. Meillä oli tosi kivaa, kun tehtiin Rion suosikkiliikkeitä, paikallaoloa lukuunottamatta. ;) Kotiinpäin lähtiessä huomasin, että hallilla oli vierähtänyt taas neljä tuntia ja kello oli lähemmäs kymmenen. Miten niin mä en oo koskaan kotona?
Keskiviikkona sain todeta innokkaan treenailun kostautuneen, kun mun olo oli vaan huonontunut entisestään. Koirat pääsi metsälenkille Oton kanssa, kun mä taas jäin köhimään sängynpohjalle. Rion kanssa tehtiin jotain pientä sisätiloissa, lähinnä hiottiin käännöksiä, perusasentoa ja liikkeellelähtöjä. Ja tehtiin paikallaolo niin, että mä leikin samalla Nemon kanssa. Torstaina mun tieni kävi lääkäriin, mistä palasin sairasloman ja kaksien lääkkeiden kera, joilla oli siis tarkoitus saada keuhkoputkentulehdus taltutettua. Käytiin illalla koko porukalla metsälenkillä, missä mä lähinnä raahauduin joukon hännillä ja yskin ja köhin ja pihisin. Hyvä idea siis, taas vaihteeksi. Lisäksi tehtiin ALO:n liikkeitä Oton liikkuroimana meidän kotiparkkiksella.
Perjantaina käytiin Rion kanssa tokotreeneissä Janakkalassa. Paikalla oli meidän lisäksi vain kaksi koirakkoa ja aloitettiin ryhmäpaikallaololla. Jostain syystä Rio lähti liikkeelle heti mun perään, mutta yhden palautuksen jälkeen se pysyi hyvin paikallaan, vaikka muut sen ympäriltä nousivatkin. Lisäksi tehtiin lyhyitä seuraamispätkiä liikkuroituna sekä hyppyä, joka oli varsinainen murheenkryyni. Tämän piti olla se meidän vahva liike, joka vain kerrataan ennen kisoja. Juu ei... Rio tarjosi hypyn jälkeen itsepintaisesti maahanmenoa, joten ensin otettiin pienet seisomistreenit, joilla palautettiin mieleen, mitä seisominen tarkoittaa. Sitten uusi yritys ja taas mennään maahan. Niinpä jätin Rion seisomaan hypyn toiselle puolelle, mistä kiersin itse hypyn lähtöpaikalle ja palkkasin sitten seisomisesta. Loppuun pari onnistunutta suoritusta, mutta tämä jäi vähän arveluttamaan. Ohjelmassa siis hypyn tehotreenit lauantaina, yritetään pelastaa, mitä pelastettavissa on.
Lauantaina mentiin tallireissun jälkeen Sveitsin koirakentälle tokoilemaan. Nemo sai sillä aikaa viettää laatuaikaa metsälenkin merkeissä Oton kanssa. Otettiin ensin paikallaolo, johon saatiinkin häiriöksi PK:n hyppynoutoa treenaava koirakko. Hienosti pysyi. Sen jälkeen käytiin ALO:n liikkeet yksitellen läpi osissa niin, että palkkasin milloin mistäkin. Rio teki hienosti töitä, juuri oikealla fiiliksellä mun makuuni. :) Ja lopuksi hypyn kimppuun... Otin ihan reilusti takapakkia, ja palkkasin Rion heti, kun se pysähtyi hypyn taakse. Tästä sitten kasvatettiin seisomisaikaa toisto toistolta niin, että päästiin lopuksi tekeemään kokonainen hyppyliike. Enempiä en jäänyt hiomaan, etten vaan kyllästyttäisi meidän ahkeraa tokoilijaa. Tai no, en usko, että se on hypyn kanssa mahdollista... Huomenna siis kokeeseen. Ihme kyllä, mua ei jännitä yhtään. Ehkä se johtuu siitä, että mitä tahansa voi tapahtua. :D
Keskiviikkona sain todeta innokkaan treenailun kostautuneen, kun mun olo oli vaan huonontunut entisestään. Koirat pääsi metsälenkille Oton kanssa, kun mä taas jäin köhimään sängynpohjalle. Rion kanssa tehtiin jotain pientä sisätiloissa, lähinnä hiottiin käännöksiä, perusasentoa ja liikkeellelähtöjä. Ja tehtiin paikallaolo niin, että mä leikin samalla Nemon kanssa. Torstaina mun tieni kävi lääkäriin, mistä palasin sairasloman ja kaksien lääkkeiden kera, joilla oli siis tarkoitus saada keuhkoputkentulehdus taltutettua. Käytiin illalla koko porukalla metsälenkillä, missä mä lähinnä raahauduin joukon hännillä ja yskin ja köhin ja pihisin. Hyvä idea siis, taas vaihteeksi. Lisäksi tehtiin ALO:n liikkeitä Oton liikkuroimana meidän kotiparkkiksella.
Perjantaina käytiin Rion kanssa tokotreeneissä Janakkalassa. Paikalla oli meidän lisäksi vain kaksi koirakkoa ja aloitettiin ryhmäpaikallaololla. Jostain syystä Rio lähti liikkeelle heti mun perään, mutta yhden palautuksen jälkeen se pysyi hyvin paikallaan, vaikka muut sen ympäriltä nousivatkin. Lisäksi tehtiin lyhyitä seuraamispätkiä liikkuroituna sekä hyppyä, joka oli varsinainen murheenkryyni. Tämän piti olla se meidän vahva liike, joka vain kerrataan ennen kisoja. Juu ei... Rio tarjosi hypyn jälkeen itsepintaisesti maahanmenoa, joten ensin otettiin pienet seisomistreenit, joilla palautettiin mieleen, mitä seisominen tarkoittaa. Sitten uusi yritys ja taas mennään maahan. Niinpä jätin Rion seisomaan hypyn toiselle puolelle, mistä kiersin itse hypyn lähtöpaikalle ja palkkasin sitten seisomisesta. Loppuun pari onnistunutta suoritusta, mutta tämä jäi vähän arveluttamaan. Ohjelmassa siis hypyn tehotreenit lauantaina, yritetään pelastaa, mitä pelastettavissa on.
Lauantaina mentiin tallireissun jälkeen Sveitsin koirakentälle tokoilemaan. Nemo sai sillä aikaa viettää laatuaikaa metsälenkin merkeissä Oton kanssa. Otettiin ensin paikallaolo, johon saatiinkin häiriöksi PK:n hyppynoutoa treenaava koirakko. Hienosti pysyi. Sen jälkeen käytiin ALO:n liikkeet yksitellen läpi osissa niin, että palkkasin milloin mistäkin. Rio teki hienosti töitä, juuri oikealla fiiliksellä mun makuuni. :) Ja lopuksi hypyn kimppuun... Otin ihan reilusti takapakkia, ja palkkasin Rion heti, kun se pysähtyi hypyn taakse. Tästä sitten kasvatettiin seisomisaikaa toisto toistolta niin, että päästiin lopuksi tekeemään kokonainen hyppyliike. Enempiä en jäänyt hiomaan, etten vaan kyllästyttäisi meidän ahkeraa tokoilijaa. Tai no, en usko, että se on hypyn kanssa mahdollista... Huomenna siis kokeeseen. Ihme kyllä, mua ei jännitä yhtään. Ehkä se johtuu siitä, että mitä tahansa voi tapahtua. :D
tiistai 25. toukokuuta 2010
Santalahden Suhinat eli agimainen viikonloppu
Perjantaina töiden jälkeen kävin pikaisesti hakemassa koirat kotoa ja lähdettin Janakkalan Koirakerhon tokotreeneihin. Me päästiin Rion kanssa JANKK:n PTT-ryhmään (Perjantain Tavoitteelliset Tokoilijat), joka on siis tarkoitettu koirakoille, joilla on tavoitteena jossain vaiheessa saavuttaa tokovalion arvo. Saavuttiin kentälle juuri ajoissa niin, että kerkesin käyttää koirat lyhyellä lämmittelylenkillä ennen treenien aloitusta, mutta mun yllätys oli suuri kun palasin kentälle: toisella kentällä oli alkamassa agitreenit, mutta tokokenttä oli ihan tyhjä. Kävin vielä agiliitäjiltä tarkistamassa, että toisella puolella pitäisi olla tokotreenit ja he vahvistivat mun luuloni oikeaksi. Keräsin sitten omat tokotarpeeni ja treenailtiin Rion kanssa itseksemme. Tehtiin alkuun ihan lyhyitä seuraamisia ja palkkasin Rioa hyvistä liikkellelähdöistä ja napakoista käännöksistä. Seuraavaksi tehtiin noutoa Virven ohjeiden mukaan ja palautukset oli tosi upeita! :) Koska ilma oli tosi kuuma, mä päästin Rion tässä välissä hetkeksi varjoon lepäilemään ja juomaan ja rakensin itse tässä välissä ruudun. Kyllä taas huomasi, ettei olla tehty ruutua hetkeen: Rio tarjosi vain merkkiä. Niinpä tehtiin sitten ruutua ihan läheltä, mä kävin taputtamassa ruutua ja lähetin Rion sinne. Saatiin pari ihan hyvää suoritusta loppuun. Lopuksi tehtiin paikallaolo. Arvasin kyllä, että agility naapurikentällä on liian suuri häiriö tylsän paikallaolon aikana, mutta tein nyt silti. Tyhmä minä. Sain palauttaa Rion kahteen kertaan paikalleen, ja vielä senkin jälkeen se kuikuili hyvin kiinnostuneena agikentän suuntaan.
Treenien jälkeen käytiin kotona pakkaamassa loput tavarat ja suunnattiin nokka kohti Kotkaa ja Santalahden leirintäaluetta. Ohjelmassa oli Santalahden Suhinat, kaksi agirataa ja hyppäri lauantaina sekä hyppäri ja agirata sunnuntaina. Näiden lisäksi luonnollisesti muiden kisasuoritusten seuraamista, hauskaa seuraa, saunomista, grillaamista ja uimista. Paikalla oli reilu kymmenen kisaavaa RimA:laista taustajoukkoineen ja me yövyttiin perhe Salmisen kanssa samassa mökissä. Yhden makuuhuoneen ja tuvan kokoiseen mökkiin majoittui siis kolme koiraa, neljä aikuista ja yksi taapero ja meno oli sen mukaista... Tuloksellisesti viikonloppu ei ollut meidän osalta mitenkään mahtava, mutta radat oli hyviä ja pätkittäin meno tuntui tosi mahtavalta. Joka radalla meidän yhteistyö toimi oikein hyvin, mutta aina tuli jotain... Muuten oli kyllä tosi kiva viikonloppu. :) Lauantaina aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli tosi kesäinen sää, jopa vähän liian kuuma. Koirat pääsikin Nemon ratojen jälkeen mereen uimaan ja Nemo juoksikin innoissaan mereen polskimaan. Hölmö koira ui vaan ihan uimisen ilosta... Rio kahlaili rannassa ja uskaltautui myös uimasille, kunhan mä kahlasin sen mukana. Jos Nemon viikonlopun kohokohta oli agiliito ja uiminen, Riolle se oli varmasti ne kaikki ihanat koirakaverit ja varsinkin pienen pienen velipuolen tapaaminen. Koististen koiralauma on nimittäin kasvanut yhdellä bortsuvauvalla Kvarkin kennelistä, ja pentueen isänä on Piski. Kovasti oli pojissa samaa näköä. Rio oli tosi innoissaan pienestä pennusta ja makasikin selällään kaikki raajat taivasta kohti, kun pentu teki tapporavistuksia sen kaulanahkaan. Räpsittiin myös kuvia Riosta ja Sisusta, liitän ne tähän loppuun myöhemmin.
Tokotreenien osalta lauantai meni vähän hiljaisemmissa merkeissä, jotain pientä me tehtiin siinä kentän reunalla. Sunnutaina käytiin talleilun jälkeen treenaamassa koirapuiston parkkiksella. Toiveissa oli siis saada häiriökoiria (mielellään mahdollisimman huonosti käyttäytyviä ja aidalla räksyttäviä) koirapuistoon, mutta kukaan ei halunnut puistoilla kaatosateessa. Tehtiin noutoa, missä välillä vein kapulan ja välillä heitin sen, tehtiinpä jopa yksi ihan kokonainen noutokin. Nämä oli ihan superupeita! Paikallaolo tehtiin pidennettynä (n. 4 min.) ja lisäksi mä seisoin aika kaukana. Häiriönä oli parit pyöräilijät, rullaluistelijat ja ohikulkevat koirat, mutta ei mitään sen ihmeempää. Hyvin makasi. Jäävistä maahanmeno tökki taas vaihteeksi, joten tehtiin taas ihan pelkkiä maahanmenoja leikin lomassa, ilman seuraamista tms. Mitä ihmettä mä teen tän kanssa, joinain päivinä se toimii oikein hyvin ja toisina ei taas ollenkaan?! Seisominen oli hyvä, tein liikkeen AVO:n malliin. Kääk, alle viikko armonaikaa...
Treenien jälkeen käytiin kotona pakkaamassa loput tavarat ja suunnattiin nokka kohti Kotkaa ja Santalahden leirintäaluetta. Ohjelmassa oli Santalahden Suhinat, kaksi agirataa ja hyppäri lauantaina sekä hyppäri ja agirata sunnuntaina. Näiden lisäksi luonnollisesti muiden kisasuoritusten seuraamista, hauskaa seuraa, saunomista, grillaamista ja uimista. Paikalla oli reilu kymmenen kisaavaa RimA:laista taustajoukkoineen ja me yövyttiin perhe Salmisen kanssa samassa mökissä. Yhden makuuhuoneen ja tuvan kokoiseen mökkiin majoittui siis kolme koiraa, neljä aikuista ja yksi taapero ja meno oli sen mukaista... Tuloksellisesti viikonloppu ei ollut meidän osalta mitenkään mahtava, mutta radat oli hyviä ja pätkittäin meno tuntui tosi mahtavalta. Joka radalla meidän yhteistyö toimi oikein hyvin, mutta aina tuli jotain... Muuten oli kyllä tosi kiva viikonloppu. :) Lauantaina aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli tosi kesäinen sää, jopa vähän liian kuuma. Koirat pääsikin Nemon ratojen jälkeen mereen uimaan ja Nemo juoksikin innoissaan mereen polskimaan. Hölmö koira ui vaan ihan uimisen ilosta... Rio kahlaili rannassa ja uskaltautui myös uimasille, kunhan mä kahlasin sen mukana. Jos Nemon viikonlopun kohokohta oli agiliito ja uiminen, Riolle se oli varmasti ne kaikki ihanat koirakaverit ja varsinkin pienen pienen velipuolen tapaaminen. Koististen koiralauma on nimittäin kasvanut yhdellä bortsuvauvalla Kvarkin kennelistä, ja pentueen isänä on Piski. Kovasti oli pojissa samaa näköä. Rio oli tosi innoissaan pienestä pennusta ja makasikin selällään kaikki raajat taivasta kohti, kun pentu teki tapporavistuksia sen kaulanahkaan. Räpsittiin myös kuvia Riosta ja Sisusta, liitän ne tähän loppuun myöhemmin.
Tokotreenien osalta lauantai meni vähän hiljaisemmissa merkeissä, jotain pientä me tehtiin siinä kentän reunalla. Sunnutaina käytiin talleilun jälkeen treenaamassa koirapuiston parkkiksella. Toiveissa oli siis saada häiriökoiria (mielellään mahdollisimman huonosti käyttäytyviä ja aidalla räksyttäviä) koirapuistoon, mutta kukaan ei halunnut puistoilla kaatosateessa. Tehtiin noutoa, missä välillä vein kapulan ja välillä heitin sen, tehtiinpä jopa yksi ihan kokonainen noutokin. Nämä oli ihan superupeita! Paikallaolo tehtiin pidennettynä (n. 4 min.) ja lisäksi mä seisoin aika kaukana. Häiriönä oli parit pyöräilijät, rullaluistelijat ja ohikulkevat koirat, mutta ei mitään sen ihmeempää. Hyvin makasi. Jäävistä maahanmeno tökki taas vaihteeksi, joten tehtiin taas ihan pelkkiä maahanmenoja leikin lomassa, ilman seuraamista tms. Mitä ihmettä mä teen tän kanssa, joinain päivinä se toimii oikein hyvin ja toisina ei taas ollenkaan?! Seisominen oli hyvä, tein liikkeen AVO:n malliin. Kääk, alle viikko armonaikaa...
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Treeniä, mitäs muutakaan...
Viime päivityksestä onkin vierähtänyt jo viikko. Sinä aikana on tapahtunut niin paljon, että en ole paljoa koneelle kerennyt, joten kerrataan viime viikon tapahtumat tässä:
Tiistaina käytiin Nemon kanssa Jarin agitreeneissä. Tehtiin rataa, missä piti pariin otteeseen kääntää koiraa pitkän juoksusuoran päässä olevan hypyn jälkeen 180 astetta ympäri, mikä on Nemolle tosi vaikeaa. Niinpä muistutettiin Nemoa pariin otteeseen mitä mä tarkoitinkaan suhisemalla ennen hyppyä ja palkkasin Nemoa sitten hidastamisesta jo ennen hyppyä. Muuten Nemo toimi oikeen kivasti, ei mitään erityisiä ongelmia radan tekemisessä. Rion kanssa tokoiltiin myöhemmin illalla tallin pihalla, missä otettiin paikallaolo hevoshäiriöillä, lyhyttä seuraamista ja luoksetuloja.
Keskiviikkona sain ilmoituksen, että meille on paikka 30.5. kokeeseen. Meillä on nyt siis kaksi koetta kolmen päivän sisään, katsotaan mitä tästä tulee... Illalla meillä oli taas Virven toko, mitä varten lämmiteltiin metsälenkillä Nemon ja Rion kanssa. Tällä kertaa meillä oli treenit tosi kovassa häiriössä: treenattiin vinttikoiraradan vieressä olevalla pikkukentällä ja vinttikoiraradalla oli samaan aikaan ensimmäiset yleiset harjoitukset roturace:n osallistujille. Paikalla oli siis kymmeniä koiria, joita kuulutettiin radalle yksitellen megafonilla. Radalla juoksi siis koiria vieheen perässä, vuoroaan odottavat koirat taas kulkivat eestaas meidän treenikentällä ja pysähtyivät välillä seuraamaan meidän treenailuja. Virve totesikin, että harvoin saa näin hyvää häiriötreeniä yksityistunnilla. ;) Tehtiin ALO:n liikkeet taas alkuun kisamaisesti läpi. Paikallaolo oli ihan super, vaikka häiriökoiria oli vaikka muille jakaa. Pari koiraa kävi fleksinsä päässä nuuhkaisemassakin Rioa, mutta Rio vaan makasi. Muutkin liikkeet sujui tosi hyvin, mutta jotenkin mulle jäi meidän tekemisestä vähän pikkusievä olo. Ihan kirkkaasti näillä suorituksilla olisi kuulemma ykköstulos tullut, joten ehkä mä olen sitten vaan turhan perfektionisti. Rion vire ei vaan ollut ihan täydellinen, mutta se johtui varmasti tuosta hirveästä hälinästä meidän ympärillä. Toisaalta olin todella tyytyväinen, sillä ipana ei kuitenkaan ole vielä vuottakaan ja häiriötä oli todella paljon. Lisää treeniä vaan. :)
Kisamaisten ALO-liikkeiden lisäksi tehtiin noutoa ja AVO:n kakeja. Ensin saatiin vinkkejä noudon leikkimisongelmaan: Rio siis rakastaa noutamista vähän liikaakin, joten olen palkannut sen noudossa nameilla, ettei vire nouse liikaa. Koska palkka ei siis ole Rion mielestä supersiisti, se ei nosta kapulaa ja palauta sitä niin vauhdikkaasti, kuin pitäisi ja usein se vielä heittelee kapulaa matkalla. Niinpä otettiin noutoa läpijuoksuna: minä vien kapulan parin metrin päähän, päästän Rion kapulalle ja välittömästi kun se on nostanut kapulan, annan irroituskäskyn ja palkkaan sen lelulla. Tämä toimi hyvin ja saatiinkin tosi vauhdikkaita ja oikeita kapulan nostoja. Kakeihin saatiin ohjeeksi vaihdella asentojen kestoja sekä palkata eri osa-alueista. Nyt esim. kakejen aloituksessa maahanmeno ei ole niin vauhdikas, kuin voisi olla, joten otettiin tähän virittelysana ja palkattin jo maahanmenosta. Lopuksi Virve antoi meille viime hetken vinkit kokeita ja seuraavaa kuukautta ajatellen. Meillä on seuraavat treenit vasta heinäkuussa, koska Virve on lomalla kesäkuun. Kuinkahan me pärjätään?
Tiistaina käytiin Nemon kanssa Jarin agitreeneissä. Tehtiin rataa, missä piti pariin otteeseen kääntää koiraa pitkän juoksusuoran päässä olevan hypyn jälkeen 180 astetta ympäri, mikä on Nemolle tosi vaikeaa. Niinpä muistutettiin Nemoa pariin otteeseen mitä mä tarkoitinkaan suhisemalla ennen hyppyä ja palkkasin Nemoa sitten hidastamisesta jo ennen hyppyä. Muuten Nemo toimi oikeen kivasti, ei mitään erityisiä ongelmia radan tekemisessä. Rion kanssa tokoiltiin myöhemmin illalla tallin pihalla, missä otettiin paikallaolo hevoshäiriöillä, lyhyttä seuraamista ja luoksetuloja.
Keskiviikkona sain ilmoituksen, että meille on paikka 30.5. kokeeseen. Meillä on nyt siis kaksi koetta kolmen päivän sisään, katsotaan mitä tästä tulee... Illalla meillä oli taas Virven toko, mitä varten lämmiteltiin metsälenkillä Nemon ja Rion kanssa. Tällä kertaa meillä oli treenit tosi kovassa häiriössä: treenattiin vinttikoiraradan vieressä olevalla pikkukentällä ja vinttikoiraradalla oli samaan aikaan ensimmäiset yleiset harjoitukset roturace:n osallistujille. Paikalla oli siis kymmeniä koiria, joita kuulutettiin radalle yksitellen megafonilla. Radalla juoksi siis koiria vieheen perässä, vuoroaan odottavat koirat taas kulkivat eestaas meidän treenikentällä ja pysähtyivät välillä seuraamaan meidän treenailuja. Virve totesikin, että harvoin saa näin hyvää häiriötreeniä yksityistunnilla. ;) Tehtiin ALO:n liikkeet taas alkuun kisamaisesti läpi. Paikallaolo oli ihan super, vaikka häiriökoiria oli vaikka muille jakaa. Pari koiraa kävi fleksinsä päässä nuuhkaisemassakin Rioa, mutta Rio vaan makasi. Muutkin liikkeet sujui tosi hyvin, mutta jotenkin mulle jäi meidän tekemisestä vähän pikkusievä olo. Ihan kirkkaasti näillä suorituksilla olisi kuulemma ykköstulos tullut, joten ehkä mä olen sitten vaan turhan perfektionisti. Rion vire ei vaan ollut ihan täydellinen, mutta se johtui varmasti tuosta hirveästä hälinästä meidän ympärillä. Toisaalta olin todella tyytyväinen, sillä ipana ei kuitenkaan ole vielä vuottakaan ja häiriötä oli todella paljon. Lisää treeniä vaan. :)
Kisamaisten ALO-liikkeiden lisäksi tehtiin noutoa ja AVO:n kakeja. Ensin saatiin vinkkejä noudon leikkimisongelmaan: Rio siis rakastaa noutamista vähän liikaakin, joten olen palkannut sen noudossa nameilla, ettei vire nouse liikaa. Koska palkka ei siis ole Rion mielestä supersiisti, se ei nosta kapulaa ja palauta sitä niin vauhdikkaasti, kuin pitäisi ja usein se vielä heittelee kapulaa matkalla. Niinpä otettiin noutoa läpijuoksuna: minä vien kapulan parin metrin päähän, päästän Rion kapulalle ja välittömästi kun se on nostanut kapulan, annan irroituskäskyn ja palkkaan sen lelulla. Tämä toimi hyvin ja saatiinkin tosi vauhdikkaita ja oikeita kapulan nostoja. Kakeihin saatiin ohjeeksi vaihdella asentojen kestoja sekä palkata eri osa-alueista. Nyt esim. kakejen aloituksessa maahanmeno ei ole niin vauhdikas, kuin voisi olla, joten otettiin tähän virittelysana ja palkattin jo maahanmenosta. Lopuksi Virve antoi meille viime hetken vinkit kokeita ja seuraavaa kuukautta ajatellen. Meillä on seuraavat treenit vasta heinäkuussa, koska Virve on lomalla kesäkuun. Kuinkahan me pärjätään?
maanantai 17. toukokuuta 2010
Päivän agilityt
Oltiin taas maanantaiseen tapaan agiliitämässä. Mä tosin aloitin tokoilemalla Rion kanssa, kun käytin häiriön hyväkseni ja kävin ALO:n liikkeet läpi kisamaisesti hyppyä ja paikallaoloa lukuunottamatta. Rio keskittyi ihan hyvin, pariin otteeseen seuraamisissa kontakti putosi askeleen ajaksi ja pari kertaa se lähti kehuista haahuilemaan ja etsimään lelua (miten niin jäänyt ei-palkata-kädestä -vaihde päälle agilitystä?), mutta palasi heti käskystä takaisin. Täytyy siis treenata lisää kisapalkkausta ja tehdä vähän vaihtelevampia seuraamisia, Rio ihan selvästi on hieman kyllästynyt tohon ALO-pätkään, mitä mä olen hinkannut vähän liikaa...
Rio pääsi myös aloittamaan agiliitelyt. Ensin tehtiin takaakiertoa yhden hypyn takaa, ja Rio meni joka kerta takaa kierrettävän hypyn ali. Helpotettiin kulmaa ja homma toimi, mutta kun palattiin takaakiertoon, niin Rio veti taas sata lasissa riman ali. Tainnut jäädä eiliset puunkierrot ja luoksetulon pysäytysharjoitukset vähän päälle... Laskettiin rima suosiolla alemmas, minkä jälkeen Rio suvaitsi hypätä riman ylikin. Lisäksi tehtiin lyhyttä ohjauspätkää useamman valssin kera. Rio lukee ohjausta tosi hyvin, kunhan mä olen ajoissa. Ja se on välillä ongelma... Lisäksi jatkettiin tiukkaa linjaa rimojen kanssa, niiden roiskimisesta radan tekeminen loppui siihen paikkaan ja ylhäällä pysyneistä rimoista sitten palkka.
Nemo teki samaista valssihässäkkää, mutta koko radan verran sekä saman pätkän takaaleikkauksilla. Heti alkuun Nemo yritti vähän possuilla ja lähteä rallaamaan ympäri kenttää, mutta palasi ruotuun tiukan komennon jälkeen. Ja Nemo oli niin hieno! Varsinkin takaaleikkauspätkä tuntui tosi hyvältä, maltoin itse odottaa leikkausten kanssa enkä lähtenyt jyräämään koiran päälle, ja Nemo luki leikkaukset tosi hyvin. Se myös ylitti itsensä olemalla hiljaa maassa paikallaan parin minuutin ajan, kun tutustuin rataan harjoitusten välissä, pari kertaa tosin jouduin sen palauttamaan ensin paikalleen. Eli ehkä tää taas tästä.
Agiliitelyn jälkeen mentiin käymään tallilla, missä tehtiin vielä Rion kanssa pienet tokot. Tehtiin paikallaolo niin, että mä olin piilossa, hyvin pysyi ja makasi rauhassa. Häiriötä tosin ei ollut lainkaan. Lisäksi tehtiin seuraamisen yhteydessä serpentiinejä, sivuttaisaskelia ja peruutuksia. Vaihtelin kisapalkan ja lelun välillä ja ekaa kertaa huomasin Rion reagoivan myös kisapalkkaukseen. Palkkasin myös ensin kisamaisesti ja sen jälkeen perusasennosta (kontaktista) kunnon lelupalkka. Sain Rion huomaamaan, että kisapalkan jälkeen tapahtuu vielä jotain kivaa, että homma ei välttämättä lopukaan tähän. Tätä lisää. :)
Rio pääsi myös aloittamaan agiliitelyt. Ensin tehtiin takaakiertoa yhden hypyn takaa, ja Rio meni joka kerta takaa kierrettävän hypyn ali. Helpotettiin kulmaa ja homma toimi, mutta kun palattiin takaakiertoon, niin Rio veti taas sata lasissa riman ali. Tainnut jäädä eiliset puunkierrot ja luoksetulon pysäytysharjoitukset vähän päälle... Laskettiin rima suosiolla alemmas, minkä jälkeen Rio suvaitsi hypätä riman ylikin. Lisäksi tehtiin lyhyttä ohjauspätkää useamman valssin kera. Rio lukee ohjausta tosi hyvin, kunhan mä olen ajoissa. Ja se on välillä ongelma... Lisäksi jatkettiin tiukkaa linjaa rimojen kanssa, niiden roiskimisesta radan tekeminen loppui siihen paikkaan ja ylhäällä pysyneistä rimoista sitten palkka.
Nemo teki samaista valssihässäkkää, mutta koko radan verran sekä saman pätkän takaaleikkauksilla. Heti alkuun Nemo yritti vähän possuilla ja lähteä rallaamaan ympäri kenttää, mutta palasi ruotuun tiukan komennon jälkeen. Ja Nemo oli niin hieno! Varsinkin takaaleikkauspätkä tuntui tosi hyvältä, maltoin itse odottaa leikkausten kanssa enkä lähtenyt jyräämään koiran päälle, ja Nemo luki leikkaukset tosi hyvin. Se myös ylitti itsensä olemalla hiljaa maassa paikallaan parin minuutin ajan, kun tutustuin rataan harjoitusten välissä, pari kertaa tosin jouduin sen palauttamaan ensin paikalleen. Eli ehkä tää taas tästä.
Agiliitelyn jälkeen mentiin käymään tallilla, missä tehtiin vielä Rion kanssa pienet tokot. Tehtiin paikallaolo niin, että mä olin piilossa, hyvin pysyi ja makasi rauhassa. Häiriötä tosin ei ollut lainkaan. Lisäksi tehtiin seuraamisen yhteydessä serpentiinejä, sivuttaisaskelia ja peruutuksia. Vaihtelin kisapalkan ja lelun välillä ja ekaa kertaa huomasin Rion reagoivan myös kisapalkkaukseen. Palkkasin myös ensin kisamaisesti ja sen jälkeen perusasennosta (kontaktista) kunnon lelupalkka. Sain Rion huomaamaan, että kisapalkan jälkeen tapahtuu vielä jotain kivaa, että homma ei välttämättä lopukaan tähän. Tätä lisää. :)
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Terveisiä Ruotsista!
Käväistiin Oton kanssa pikavisiitillä tuossa naapurissa. Lähdettiin lentäen perjantaina, nukuttiin lentokenttähotellissa yö, ajettiin lauantaina 850 km, nukuttiin taas lentokenttähotellissa ja lennettiin sitten takaisin Suomeen. Järkevää? Kyllä, ehdottomasti! :D Koirat saivat siis viettää treenivapaata viikonloppua mun siskon ja hänen miehensä hellässä huomassa. He punkkasivat saksanpaimennin Iineksen kanssa täällä meillä meidän reissun ajan ja koirat olivat kuulemma käyttäytyneet oikein hyvin, Nemo oikein esimerkillisesti! Se oli katsellut sohvalta noiden kahden nuoremman riehumista ja tuhahdellut niiden touhuille. Pariin otteeseen Nemo oli komentanut Rioa ja Iinestä vähän tiukemmin, kun se oli jäänyt niiden jalkoihin, minkä jälkeen juniorit oli käyttäytyneet hetken aikaa oikein mallikkaasti. Kunnes meno taas yltyi... Koirilla oli siis ollut oikein mukava viikonloppu metsälenkkien ja muun pöljäilyn merkeissä.
Mutta toki me kerettiin touhuta kaikenmoista ennen reissuun lähtöä. Tiistaina käytiin ennakkotiedoista poiketen fyssarin vastaanotolla, ihan vaan tsekattavana. Rio nukkui (!!!) 45 minuutin hoidon ajan, ja fyssari kehuikin, että harvoin saa näin rentoa potilasta hoitaa. Mitään kummallista ei löytynyt, pienet jumit niskasta ja lantion alueelta, jotka laukesivat hyvin nopeasti. Kuulemma oikein tyypillisiä tämmöisille aktiivisille kavereille. Nemo tutisi tavalliseen tapaansa koko hoidon ajan ja oli oikeastaan Rion vastakohta, toosi jännittynyt. Periaatteessa se tykkää fyssarin käsittelystä, mutta aina täytyy silti jännittää ja tutista.
Keskiviikkona käytiin Rion kanssa taas tokoilemassa Virven kanssa. Tehtiin liikkeitä koemaisesti ja tajusin, että mä en ole miettinyt liikkeiden välejä ollenkaan! Nyt otettiin siis työn alle niiden pähkäily. Miten mä haluan Rion olevan alkuhöpinöiden aikana, miten me mennään ensimmäiseen seuraamiseen, miten ollaan liikkeiden välit, miten virittelen eri liikkeisiin jne. Hyppyyn ja paikallaoloon mulla on selkeät alkurutiinit, mutta liikkeestä maahanmenoon olisi kuulemma hyvä ottaa joku virittely, kun siinä vireen pitäisi kuitenkin olla vähän matalampi kuin muissa jäävissä tai seuraamisessa yleensä.
Liikkeistä paikallaolo sujui tosi hyvin, häiriötä oli paljon, kun toisella kentällä oli arkitottistreenit samaan aikaan ja meidän kentän ohi kulki jatkuvasti koirakoita. Lisäksi Virven Vic oli makoilemassa Rion seurana. Muuten en ollut Rion vireeseen oikein tyytyväinen. Liekö syynä ollut vuoden eka tosi kuuma päivä vai mikä, mutta Rion ajatukset tuntuivat olevan välillä ihan jossain muualla. Se kyllä teki kaikki liikkeet ihan kivassa vireessä, mutta ei sillä intensiteetillä, kuin normaalisti. Lisäksi se meinasi lähteä liikkeiden välissä hortoilemaan minne sattuu ja jätti kerran jopa mun takaisinkomentelut huomioimatta, rontti. Kävin sen sitten hakemassa takaisin paikalleen puskaa haistelemasta, minkä jälkeen rauhallisesta lepäilystä liikkeiden välissä ei tarvinnut enää muistutella.
Torstaina lähdettiin kuudelta aamulla ajamaan HSKH:n perinteisiin helatorstaikisoihin Vantaan Ojankoon. Olisi kannattanut jäädä nukkumaan: saldona kymppi ja hylly. Ekalla radalla Nemo veti tosi hurjan voltin, kun se rymisteli hypyn läpi eikä rima tippunutkaan. Se vaikutti kuitenkin olevan ok, joten jatkettiin kuitenkin rata loppuun. Ennen seuraavaa starttia mä tsekkasin sen huolella läpi eikä se vaikuttanut kipeältä mistään kohtaa, joten mä päätin startata ilmalennosta huolimatta. Ei olis kannattanut... Meillä oli kummallakin homma jotenkin hukassa ja kun me ajauduttiin yhdessä takaaleikkauksessa liian lähekkäin, Nemo rupesi hyppimään ja näykkimään mua lahkeesta. Se ei ole pitkään aikaan tehnyt tätä, joten mä päätin napata sen kainaloon ja kantaa sen radalta pois. Nemo oli yllättäen asiasta eri mieltä ja ilmaisi sen tosi miellyttävällä tavalla: iskemällä hampaansa mun käteen. Huoh.
Nää on niitä tilanteita, missä Nemolla vaan keittää yli. Mun olis luonnollisesti tehnyt mieli nakata Nemo siitä mun kainalosta lähimpään jorpakkoon, mutta en tietenkään voinut sitä siinä radalla tehdä. Samaa huokailtiin Oton mukaan myös katsomon puolella, kun useampikin ihminen oli sanonut, että olisivat jo lytänneet koiran siinä vaiheessa maihin ei-niin-kauniisti... Mutta minkäs teet, mä tiedän, että me ei tuota ongelmaa saada selvitettyä kisoissa, vaan se "keskustelu" täytyy käydä Nemon kanssa jossain ihan muualla. Eikä tuomari olisi varmaan hyvällä katsonut sitä, että mä olisin ruvennut kouluttamaan koiraani siinä keskellä rataa... Helpommalla tietty olisin päässyt, jos olisin vaan jatkanut rataa eteenpäin, mutta se olisi viestinyt Nemolle, että on ihan ok silloin tällöin näykkiä. Ja siis se ei ole semmoista pientä näpsimistä, vaan Nemolla todella HIRTTÄÄ KIINNI. Noiden raivareiden takia ollaan tehty töitä ja esim. Peetsa, Jaakko ja Janita on vaan pyöritelleet päätään Nemon kanssa. Sillä kun on kovuutta, terävyyttä ja taistelutahtoa vaikka muille jakaa, mutta kun hermo ei pidä, niin se ei pidä. Jaakko on sanonutkin, ettei se oikein tiedä, kumpi meistä on hullumpi: koira, vai omistaja, joka viitsii vielä harrastaa tämmöisen sekopään kanssa. ;) Kun Nemolla menee hermot, se tappelee hamaan loppuun saakka, jos tilannetta ei saada katkaistua heti alkuunsa. Ja se täytyy tehdä niin, ettei Nemoon oteta fyysistä kontaktia, ja mites sen kisatilanteessa teet?
Nemon kanssa on tehty ihan mielettömästi töitä ja mä olen aina tiennyt, että sen kanssa harrastaessa pitää vaan hyväksyä tietyt tosiasiat. Tämäkin päivä oli siis odotettavissa, onhan meillä jo vajaan vuoden verran kunnialla suoritettua kisauraa takana. Mutta siinä tilanteessa mä kyllä toivoin, että maa olisi mut niellyt... Lisäinfona vielä sanottakoon, että kun Nemon kierrokset menee yli, sitä ei saa lopettamaan komentamalla, perkelettä huutamalla, selättämällä, niskasta nappaamalla tai mitenkään muutenkaan "pakottamalla". Tai joo, saa sen lopettamaan, jos on paksut toppahanskat kädessä ja koiraa pitää väkisin kiinni maassa niin kauan, että se lopettaa vastaan panemisen. Kokeiltu on. Samoin on kokeiltu paineilma, Nemo käy pullon kimppuun. Janitan mukaan helpoimmalla pääsee, jos ei vaan päästä Nemoa tohon raivaritilaan tai kuten edellä kerroin, katkaisee ne jollain muulla tavoin alkuunsa. Tämän takia mulla on treeneissä aina taskussa sitruunamehua. :D Tähän tilanteeseen kun ei kuulemma normaalit "johtajuusharjoitukset" auta, kun koiralla on hermoissa vikaa. Se raivari tulee jostain niin syvältä, että siinä tilanteessa se ei kunniota ketään tai mitään. Ja surullista on, että se ei ole pentueensa ainut: yksi sen veljistä on lopetettu puremisen takia ja sisko tuppaa käyttäytymään samoin, hieman lievemmällä raivolla tosin. :( Noh, pää pystyyn ja kohti uusia nöyryytyksiä. Ensi viikon treeneissä mä olen tosi tarkka kukkoilun kanssa (Nemo kun on mestari sen huomaamattoman pomottamisen kanssa) ja viikonloppuna edessä on viisi kisaa Kotkassa. Ei ole ollut tapana luovuttaa vastoinkäymisten jälkeen.
Vastapainoksi tähän on todettava, että nuo tietyt rajoitukset huomioon ottaen Nemo on oikeasti tosi vaivaton koira, kunhan sen kanssa ollaan tosi mustavalkoisia. Arjessa kun sen kierrokset ei koskaan nouse tuolle tasolle, mitä ne treenikentällä tuppaa olemaan. Ja toisaalta taas se, että se saa agilityssä mennä sata lasissa, helpottaa meidän arkea entisestään, kun meillä on joku keino "purkaa sen paineita". Ja harrastuskaverina se on oikein mainio siinä mielessä, että into siltä ei koskaan lopu kesken. Sen kanssa eläminen on opettanut NIIN paljon, vaikka se kova koulu on ollutkin. Meidän pikku-kovis. Tulipahan vuodatus...
Ja onneksi mulla on Nemon vastapainoksi Rio. Kiihkeä ja kova koira sekin, mutta niin erilainen. Mun terapiakoira. Tuolla torstain kisoissa ratojen välissä mä kävin vähän pyörittelemässä Rioa lämmittelyesteillä. Ympärillä lämmitteli/treenasi samaan aikaan useampi koira ja niitä palkattiin palloilla, vinkuleluilla ja taisteluleikeillä. Ja mitä tekee Rio? Makaa keskellä kenttää odottaen, että mä saan meidän radanpätkän rakennettua. Toki sillä oli kierrokset normaaliin agiliitotapaan ihan pilvissä, mutta se keskittyi vain ja ainoastaan mun kanssa tekemiseen. Mahtava pieni. Lisäksi tokoiltiin siinä kisakentän reunalla. Kumma homma: Rio pystyy keskittymään ilman ongelmia tokoon tai agilityyn noinkin kovassa häiriössä, se ei ottanut nytkään häiriötä yhtään mistään. Mutta annas olla, kun istuskellaan rauhassa kentän laidalla: johan alkaa kisakentän tapahtumat kiehtoa. Onneksi Rion sai palautettua nopeasti ruotuun parilla murahduksella, joten sen kanssa oli taas tosi rentouttavaa vaan olla ja katsella muiden kisaamista. Hyvää hermorakennetta on oppinut arvostamaan vasta kantapään kautta.
Ja mitä me sitten tehtiin Ruotsissa? Me käytiin katsomassa pentuja. Otto on jo pitkään halunnut omaa treenikaveria agilityyn ja nyt meille vinkattiin pentueesta, joka ainakin paperilla vaikuttaa tosi hyvältä. Ja tosi makeita pentuja olikin, joten jos kaikki menee niin kuin pitäisi, meidän lauma kasvaa yhdellä kesäkuun alussa. Hassua ajatella, että mulla ei ole lainkaan pentukuumetta ja siitä huolimatta meille tulee pentunen. Mun teorian mukaan se johtuu siitä, että tiedostan niin selvästi, että kyseessä ei ole mun koira. Luonnollisesti mun mielestä on tosi mahtavaa, että Otto on koukutettu näin tosissaan agilityyn. Mikäs sen mukavampi tapa viettää viikonloppuja kuin tapella autossa kotimatkalla kisoista, missä kumpikin on hyllyttänyt kolmesti. Tuttujen agilityparien mukaan on tosi antoisaa, että on yhteinen harrastus. ;) Rotua tai kasvattajaa en vielä paljasta, mutta kyseessä ei ole bc (hieman liikaa virtaa ensikoiraksi Oton makuun) eikä mikään terrieri. Lisäksi tämän rodun pitäisi sopia hyvin meidän porukan jatkoksi. Ja jos tätä nyt joku "lähituttu" sattuu lukemaan, jolle en itse ole vielä asiasta puhunut, niin pliis, ei kerrottaisi tästä vielä kaikille meidän yhteisille tutuille, jookos? Pennut testataan ja eläinlääkärintarkastetaan ensi viikolla, joten me ei uskalleta ihan vielä riemuita. Ja ennen kaikkea: mä haluan, että Otto pääsee itse kertomaan "Rooneystä". Joten pidättäydyttehän juoruilemasta vielä parin viikon ajan? Kiitos! :)
Mutta toki me kerettiin touhuta kaikenmoista ennen reissuun lähtöä. Tiistaina käytiin ennakkotiedoista poiketen fyssarin vastaanotolla, ihan vaan tsekattavana. Rio nukkui (!!!) 45 minuutin hoidon ajan, ja fyssari kehuikin, että harvoin saa näin rentoa potilasta hoitaa. Mitään kummallista ei löytynyt, pienet jumit niskasta ja lantion alueelta, jotka laukesivat hyvin nopeasti. Kuulemma oikein tyypillisiä tämmöisille aktiivisille kavereille. Nemo tutisi tavalliseen tapaansa koko hoidon ajan ja oli oikeastaan Rion vastakohta, toosi jännittynyt. Periaatteessa se tykkää fyssarin käsittelystä, mutta aina täytyy silti jännittää ja tutista.
Keskiviikkona käytiin Rion kanssa taas tokoilemassa Virven kanssa. Tehtiin liikkeitä koemaisesti ja tajusin, että mä en ole miettinyt liikkeiden välejä ollenkaan! Nyt otettiin siis työn alle niiden pähkäily. Miten mä haluan Rion olevan alkuhöpinöiden aikana, miten me mennään ensimmäiseen seuraamiseen, miten ollaan liikkeiden välit, miten virittelen eri liikkeisiin jne. Hyppyyn ja paikallaoloon mulla on selkeät alkurutiinit, mutta liikkeestä maahanmenoon olisi kuulemma hyvä ottaa joku virittely, kun siinä vireen pitäisi kuitenkin olla vähän matalampi kuin muissa jäävissä tai seuraamisessa yleensä.
Liikkeistä paikallaolo sujui tosi hyvin, häiriötä oli paljon, kun toisella kentällä oli arkitottistreenit samaan aikaan ja meidän kentän ohi kulki jatkuvasti koirakoita. Lisäksi Virven Vic oli makoilemassa Rion seurana. Muuten en ollut Rion vireeseen oikein tyytyväinen. Liekö syynä ollut vuoden eka tosi kuuma päivä vai mikä, mutta Rion ajatukset tuntuivat olevan välillä ihan jossain muualla. Se kyllä teki kaikki liikkeet ihan kivassa vireessä, mutta ei sillä intensiteetillä, kuin normaalisti. Lisäksi se meinasi lähteä liikkeiden välissä hortoilemaan minne sattuu ja jätti kerran jopa mun takaisinkomentelut huomioimatta, rontti. Kävin sen sitten hakemassa takaisin paikalleen puskaa haistelemasta, minkä jälkeen rauhallisesta lepäilystä liikkeiden välissä ei tarvinnut enää muistutella.
Torstaina lähdettiin kuudelta aamulla ajamaan HSKH:n perinteisiin helatorstaikisoihin Vantaan Ojankoon. Olisi kannattanut jäädä nukkumaan: saldona kymppi ja hylly. Ekalla radalla Nemo veti tosi hurjan voltin, kun se rymisteli hypyn läpi eikä rima tippunutkaan. Se vaikutti kuitenkin olevan ok, joten jatkettiin kuitenkin rata loppuun. Ennen seuraavaa starttia mä tsekkasin sen huolella läpi eikä se vaikuttanut kipeältä mistään kohtaa, joten mä päätin startata ilmalennosta huolimatta. Ei olis kannattanut... Meillä oli kummallakin homma jotenkin hukassa ja kun me ajauduttiin yhdessä takaaleikkauksessa liian lähekkäin, Nemo rupesi hyppimään ja näykkimään mua lahkeesta. Se ei ole pitkään aikaan tehnyt tätä, joten mä päätin napata sen kainaloon ja kantaa sen radalta pois. Nemo oli yllättäen asiasta eri mieltä ja ilmaisi sen tosi miellyttävällä tavalla: iskemällä hampaansa mun käteen. Huoh.
Nää on niitä tilanteita, missä Nemolla vaan keittää yli. Mun olis luonnollisesti tehnyt mieli nakata Nemo siitä mun kainalosta lähimpään jorpakkoon, mutta en tietenkään voinut sitä siinä radalla tehdä. Samaa huokailtiin Oton mukaan myös katsomon puolella, kun useampikin ihminen oli sanonut, että olisivat jo lytänneet koiran siinä vaiheessa maihin ei-niin-kauniisti... Mutta minkäs teet, mä tiedän, että me ei tuota ongelmaa saada selvitettyä kisoissa, vaan se "keskustelu" täytyy käydä Nemon kanssa jossain ihan muualla. Eikä tuomari olisi varmaan hyvällä katsonut sitä, että mä olisin ruvennut kouluttamaan koiraani siinä keskellä rataa... Helpommalla tietty olisin päässyt, jos olisin vaan jatkanut rataa eteenpäin, mutta se olisi viestinyt Nemolle, että on ihan ok silloin tällöin näykkiä. Ja siis se ei ole semmoista pientä näpsimistä, vaan Nemolla todella HIRTTÄÄ KIINNI. Noiden raivareiden takia ollaan tehty töitä ja esim. Peetsa, Jaakko ja Janita on vaan pyöritelleet päätään Nemon kanssa. Sillä kun on kovuutta, terävyyttä ja taistelutahtoa vaikka muille jakaa, mutta kun hermo ei pidä, niin se ei pidä. Jaakko on sanonutkin, ettei se oikein tiedä, kumpi meistä on hullumpi: koira, vai omistaja, joka viitsii vielä harrastaa tämmöisen sekopään kanssa. ;) Kun Nemolla menee hermot, se tappelee hamaan loppuun saakka, jos tilannetta ei saada katkaistua heti alkuunsa. Ja se täytyy tehdä niin, ettei Nemoon oteta fyysistä kontaktia, ja mites sen kisatilanteessa teet?
Nemon kanssa on tehty ihan mielettömästi töitä ja mä olen aina tiennyt, että sen kanssa harrastaessa pitää vaan hyväksyä tietyt tosiasiat. Tämäkin päivä oli siis odotettavissa, onhan meillä jo vajaan vuoden verran kunnialla suoritettua kisauraa takana. Mutta siinä tilanteessa mä kyllä toivoin, että maa olisi mut niellyt... Lisäinfona vielä sanottakoon, että kun Nemon kierrokset menee yli, sitä ei saa lopettamaan komentamalla, perkelettä huutamalla, selättämällä, niskasta nappaamalla tai mitenkään muutenkaan "pakottamalla". Tai joo, saa sen lopettamaan, jos on paksut toppahanskat kädessä ja koiraa pitää väkisin kiinni maassa niin kauan, että se lopettaa vastaan panemisen. Kokeiltu on. Samoin on kokeiltu paineilma, Nemo käy pullon kimppuun. Janitan mukaan helpoimmalla pääsee, jos ei vaan päästä Nemoa tohon raivaritilaan tai kuten edellä kerroin, katkaisee ne jollain muulla tavoin alkuunsa. Tämän takia mulla on treeneissä aina taskussa sitruunamehua. :D Tähän tilanteeseen kun ei kuulemma normaalit "johtajuusharjoitukset" auta, kun koiralla on hermoissa vikaa. Se raivari tulee jostain niin syvältä, että siinä tilanteessa se ei kunniota ketään tai mitään. Ja surullista on, että se ei ole pentueensa ainut: yksi sen veljistä on lopetettu puremisen takia ja sisko tuppaa käyttäytymään samoin, hieman lievemmällä raivolla tosin. :( Noh, pää pystyyn ja kohti uusia nöyryytyksiä. Ensi viikon treeneissä mä olen tosi tarkka kukkoilun kanssa (Nemo kun on mestari sen huomaamattoman pomottamisen kanssa) ja viikonloppuna edessä on viisi kisaa Kotkassa. Ei ole ollut tapana luovuttaa vastoinkäymisten jälkeen.
Vastapainoksi tähän on todettava, että nuo tietyt rajoitukset huomioon ottaen Nemo on oikeasti tosi vaivaton koira, kunhan sen kanssa ollaan tosi mustavalkoisia. Arjessa kun sen kierrokset ei koskaan nouse tuolle tasolle, mitä ne treenikentällä tuppaa olemaan. Ja toisaalta taas se, että se saa agilityssä mennä sata lasissa, helpottaa meidän arkea entisestään, kun meillä on joku keino "purkaa sen paineita". Ja harrastuskaverina se on oikein mainio siinä mielessä, että into siltä ei koskaan lopu kesken. Sen kanssa eläminen on opettanut NIIN paljon, vaikka se kova koulu on ollutkin. Meidän pikku-kovis. Tulipahan vuodatus...
Ja onneksi mulla on Nemon vastapainoksi Rio. Kiihkeä ja kova koira sekin, mutta niin erilainen. Mun terapiakoira. Tuolla torstain kisoissa ratojen välissä mä kävin vähän pyörittelemässä Rioa lämmittelyesteillä. Ympärillä lämmitteli/treenasi samaan aikaan useampi koira ja niitä palkattiin palloilla, vinkuleluilla ja taisteluleikeillä. Ja mitä tekee Rio? Makaa keskellä kenttää odottaen, että mä saan meidän radanpätkän rakennettua. Toki sillä oli kierrokset normaaliin agiliitotapaan ihan pilvissä, mutta se keskittyi vain ja ainoastaan mun kanssa tekemiseen. Mahtava pieni. Lisäksi tokoiltiin siinä kisakentän reunalla. Kumma homma: Rio pystyy keskittymään ilman ongelmia tokoon tai agilityyn noinkin kovassa häiriössä, se ei ottanut nytkään häiriötä yhtään mistään. Mutta annas olla, kun istuskellaan rauhassa kentän laidalla: johan alkaa kisakentän tapahtumat kiehtoa. Onneksi Rion sai palautettua nopeasti ruotuun parilla murahduksella, joten sen kanssa oli taas tosi rentouttavaa vaan olla ja katsella muiden kisaamista. Hyvää hermorakennetta on oppinut arvostamaan vasta kantapään kautta.
Ja mitä me sitten tehtiin Ruotsissa? Me käytiin katsomassa pentuja. Otto on jo pitkään halunnut omaa treenikaveria agilityyn ja nyt meille vinkattiin pentueesta, joka ainakin paperilla vaikuttaa tosi hyvältä. Ja tosi makeita pentuja olikin, joten jos kaikki menee niin kuin pitäisi, meidän lauma kasvaa yhdellä kesäkuun alussa. Hassua ajatella, että mulla ei ole lainkaan pentukuumetta ja siitä huolimatta meille tulee pentunen. Mun teorian mukaan se johtuu siitä, että tiedostan niin selvästi, että kyseessä ei ole mun koira. Luonnollisesti mun mielestä on tosi mahtavaa, että Otto on koukutettu näin tosissaan agilityyn. Mikäs sen mukavampi tapa viettää viikonloppuja kuin tapella autossa kotimatkalla kisoista, missä kumpikin on hyllyttänyt kolmesti. Tuttujen agilityparien mukaan on tosi antoisaa, että on yhteinen harrastus. ;) Rotua tai kasvattajaa en vielä paljasta, mutta kyseessä ei ole bc (hieman liikaa virtaa ensikoiraksi Oton makuun) eikä mikään terrieri. Lisäksi tämän rodun pitäisi sopia hyvin meidän porukan jatkoksi. Ja jos tätä nyt joku "lähituttu" sattuu lukemaan, jolle en itse ole vielä asiasta puhunut, niin pliis, ei kerrottaisi tästä vielä kaikille meidän yhteisille tutuille, jookos? Pennut testataan ja eläinlääkärintarkastetaan ensi viikolla, joten me ei uskalleta ihan vielä riemuita. Ja ennen kaikkea: mä haluan, että Otto pääsee itse kertomaan "Rooneystä". Joten pidättäydyttehän juoruilemasta vielä parin viikon ajan? Kiitos! :)
maanantai 10. toukokuuta 2010
Agilitytreenailua
Käytiin tänään treenaamassa agilityä Tuulia Liuhdon (ei miehensä Timon, niin kuin eilen arvelin) opissa. Ryhmä on siis kolmosluokan koirille tarkoitettu, mutta Rio on laitettu siihen myös jostain mystisestä syystä... Eipä siinä, mielelläni treenaan pojat samassa ryhmässä, niin ei tarvii maanantaisinkin koko iltaa viettää kentän laidalla.
Päivän ratana oli hyppäri, missä Tuulia halusi lähinnä nähdä meidän ohjausta. Kiva ja sujuva rata, ei mitään kummempia ansoja, vaan aika semmoinen peruspätkä. Mukana oli persjättöjä, pakkovalsseja, leikkauksia jne., jotta Tuulia näki, minkälaisia ohjausvalintoja me tehdään erilaisissa tilanteissa. Nemo sai kunnian aloittaa ja aloittikin esittelemällä parhaita puoliaan... Ekan pätkän jälkeen se varasti lelun mun koulutusliivin takataskusta ja veti hetken aikaa rallia ympäri kenttää lelu suussa. Oveluudella ja viekkaudella mä sain kuitenkin huijattua lelun pois Nemon suusta ja päästiin jatkamaan treenejä. Nemo teki hommia oikein hienosti ja virekin pysyi hyvin hallinnassa, joten mikäs siinä agiliitäessä. Lähdöistä piti pari kertaa huomauttaa, että sieltä ei lähdetä liikkeelle missään tilanteessa ilman lupaa, mutta parin muistutuksen jälkeen lähtökäyttäytyminenkin muistui mieleen. Tuulia kehui Nemon hyppytekniikkaa (mehän ollaan tehty hyppytekniikkatreenejä ihan uran alusta alkaen), että se hyppää kettuterrieriksi erinomaisella tekniikalla ja on muutenkin tosi vauhdikas ja ketterä rotunsa edustaja. Mä sain taas painella pätkittäin ihan tosissani, että pysyin Nemon vauhdissa mukana ja että kerkesin ohjaamaan niin kuin suunnittelin. Kaiken kaikkiaan olin oikein tyytyväinen Nemon treeneihin ja Tuulia sanoikin sen olevan ihanan hullu. Ja sitähän se on. :)
Nemon jälkeen kentälle pääsi viilettämään Rio Rimppakinttu. Tokoiltiin ensin kentän laidalla, kun muut ryhmäläiset treenasi omat koiransa ja joukon viimeisenä oli meidän vuoro astua areenalle. Kentän laidalla Rio teki tokoa oikein hienosti, mutta kun ei tehty mitään, kierrokset nousi pilviin. Rio kiskoi kohti kenttää ja piippaili, joten siirryttiin suosiolla kauemmas odottamaan. Tätä täytyy siis treenata... Kerroin ensin Tuulialle Riosta ja mitä me ollaan tehty. Ei luonnollisesti tehty samaa rataa muiden kanssa, vaan otettiin neljää hyppyä ja putkea niin, että Rio sai näyttää, miten irtoaminen onnistuu. Ja sehän irtoaa... Heti alkuun sain ohjeeksi puuttua rimojen roiskimiseen murahduksella ja radan keskeyttämisellä. Sen verran pitää keskittyä, että viitsii nostella jalkojaan rimojen yli. Parin muistutuksen jälkeen Rio selvästi tsemppasi rimojen kanssa ja alkoi keskittyä työntekoon 110 prosenttisesti, ja sittenhän me mentiin. Rio kulki kuin pieni eläin ja kuunteli ohjausta tosi hyvin. Tuuliakin totesi, että Rio ihan selvästi palkkaantuu parhaiten siitä, että saa jatkaa työntekoa. Kyllä se leikkii radan jälkeen, mutta ei samalla intensiteetillä, kuin esim. toko-treeneissä. Pakko vielä kehua, kun mulla on kuulemma käsissä tosi upea koira, kunhan nämä pohjatyöt vaan tehdään huolella. Jep, siihen täytyy paneutua, ei meillä ole kiire mihinkään. Rio ja Nemo on vaan niin erilaiset ohjattavat, että mä olen aika usein ihan kahvilla Rion kanssa... :D
Jäähdyttelylenkillä mulla olikin hymy korvissa. On se kiva joskus kuulla muiden suusta, että me ollaan jotain tehty oikein. Ja että mä en ole ainoa, joka tykkää hulluista... ;) Apinalauma tosin pisti jäähdyttelylenkilläkin parastaan: Rio kiihdytteli pk-koulutuskentällä pää viidentenä jalkana ja kun se juoksi täydessä vauhdissa Nemon ohi, Nemo fiksuna poikana päätti napata sitä kylkikarvoista kiinni. Kuului hirveä poksahdus ja mä olin ihan varma, että Nemon hampaat roikkuu Rion kyljessä kuin sarjakuvissa ikään tai vaihtoehtoisesti Riolla on valtaisa kalju laikku kyljessä. Ihme kyllä, kummastakaan ei löytynyt suurempia vammoja, mitä nyt Nemo oli nirhaissut vähän omaan kieleensä. Kattellaan sit huomenna, onko jompikumpi jumissa jostain. Mun rakkaat pönttöpäät, näiden kanssa elo ei ainakaan ole tylsää! <3
Päivän ratana oli hyppäri, missä Tuulia halusi lähinnä nähdä meidän ohjausta. Kiva ja sujuva rata, ei mitään kummempia ansoja, vaan aika semmoinen peruspätkä. Mukana oli persjättöjä, pakkovalsseja, leikkauksia jne., jotta Tuulia näki, minkälaisia ohjausvalintoja me tehdään erilaisissa tilanteissa. Nemo sai kunnian aloittaa ja aloittikin esittelemällä parhaita puoliaan... Ekan pätkän jälkeen se varasti lelun mun koulutusliivin takataskusta ja veti hetken aikaa rallia ympäri kenttää lelu suussa. Oveluudella ja viekkaudella mä sain kuitenkin huijattua lelun pois Nemon suusta ja päästiin jatkamaan treenejä. Nemo teki hommia oikein hienosti ja virekin pysyi hyvin hallinnassa, joten mikäs siinä agiliitäessä. Lähdöistä piti pari kertaa huomauttaa, että sieltä ei lähdetä liikkeelle missään tilanteessa ilman lupaa, mutta parin muistutuksen jälkeen lähtökäyttäytyminenkin muistui mieleen. Tuulia kehui Nemon hyppytekniikkaa (mehän ollaan tehty hyppytekniikkatreenejä ihan uran alusta alkaen), että se hyppää kettuterrieriksi erinomaisella tekniikalla ja on muutenkin tosi vauhdikas ja ketterä rotunsa edustaja. Mä sain taas painella pätkittäin ihan tosissani, että pysyin Nemon vauhdissa mukana ja että kerkesin ohjaamaan niin kuin suunnittelin. Kaiken kaikkiaan olin oikein tyytyväinen Nemon treeneihin ja Tuulia sanoikin sen olevan ihanan hullu. Ja sitähän se on. :)
Nemon jälkeen kentälle pääsi viilettämään Rio Rimppakinttu. Tokoiltiin ensin kentän laidalla, kun muut ryhmäläiset treenasi omat koiransa ja joukon viimeisenä oli meidän vuoro astua areenalle. Kentän laidalla Rio teki tokoa oikein hienosti, mutta kun ei tehty mitään, kierrokset nousi pilviin. Rio kiskoi kohti kenttää ja piippaili, joten siirryttiin suosiolla kauemmas odottamaan. Tätä täytyy siis treenata... Kerroin ensin Tuulialle Riosta ja mitä me ollaan tehty. Ei luonnollisesti tehty samaa rataa muiden kanssa, vaan otettiin neljää hyppyä ja putkea niin, että Rio sai näyttää, miten irtoaminen onnistuu. Ja sehän irtoaa... Heti alkuun sain ohjeeksi puuttua rimojen roiskimiseen murahduksella ja radan keskeyttämisellä. Sen verran pitää keskittyä, että viitsii nostella jalkojaan rimojen yli. Parin muistutuksen jälkeen Rio selvästi tsemppasi rimojen kanssa ja alkoi keskittyä työntekoon 110 prosenttisesti, ja sittenhän me mentiin. Rio kulki kuin pieni eläin ja kuunteli ohjausta tosi hyvin. Tuuliakin totesi, että Rio ihan selvästi palkkaantuu parhaiten siitä, että saa jatkaa työntekoa. Kyllä se leikkii radan jälkeen, mutta ei samalla intensiteetillä, kuin esim. toko-treeneissä. Pakko vielä kehua, kun mulla on kuulemma käsissä tosi upea koira, kunhan nämä pohjatyöt vaan tehdään huolella. Jep, siihen täytyy paneutua, ei meillä ole kiire mihinkään. Rio ja Nemo on vaan niin erilaiset ohjattavat, että mä olen aika usein ihan kahvilla Rion kanssa... :D
Jäähdyttelylenkillä mulla olikin hymy korvissa. On se kiva joskus kuulla muiden suusta, että me ollaan jotain tehty oikein. Ja että mä en ole ainoa, joka tykkää hulluista... ;) Apinalauma tosin pisti jäähdyttelylenkilläkin parastaan: Rio kiihdytteli pk-koulutuskentällä pää viidentenä jalkana ja kun se juoksi täydessä vauhdissa Nemon ohi, Nemo fiksuna poikana päätti napata sitä kylkikarvoista kiinni. Kuului hirveä poksahdus ja mä olin ihan varma, että Nemon hampaat roikkuu Rion kyljessä kuin sarjakuvissa ikään tai vaihtoehtoisesti Riolla on valtaisa kalju laikku kyljessä. Ihme kyllä, kummastakaan ei löytynyt suurempia vammoja, mitä nyt Nemo oli nirhaissut vähän omaan kieleensä. Kattellaan sit huomenna, onko jompikumpi jumissa jostain. Mun rakkaat pönttöpäät, näiden kanssa elo ei ainakaan ole tylsää! <3
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Rimpan tehosunnuntai
Nemo sai tänään tyytyä palauttavaan lenkkiin ja lihashuoltoon eilisten kisojen jäljiltä. Maanantaina ja tiistainahan meillä on taas edessä agitreenit, joten vapaapäivä tähän väliin oli varmasti ihan poikaa. Rio sen sijaan pääsi tänään treenaamaan Nemonkin edestä...
Aamupäivästä lähdettiin käymään mun vanhempien luona Keravalla ja kuskattiin samalla meidän agirengas sinne. Nyt kun meillä ei ole vielä oma piha valmiina, niin rengastreenit täytyy hoitaa porukoiden luona, missä Rio pääsikin sitä heti tänään testailemaan. Tehtiin rengasta lähettämällä, kutsuttuna ja liikkeen kera, ja Otto oli valmiina nappaamaan palkkalelun pois, jos Rio meni renkaan ohi. Riolle selvästi syttyi joku lamppu renkaan suhteen: Se oli hetken treenaamisen jälkeen menossa renkaan ohi, kun se ihan oma-aloitteisesti pysähtyi, palasi takaisin renkaan taakse ja menikin renkaan läpi. Pöljä poika... Tehtiin sitten rengasta myös yhden hypyn kera. Ensin yritettiin tehdä hyppy-rengas -sarjaa, mutta Rion keskittyminen ei riittänyt molempiin esteisiin. Se joko roiskaisi hypyn yli miten sattuu tai sitten meni renkaan ohi. Niinpä käännettiin homma toisin päin: ensin rengas ja sen perään hyppy suoralla linjalla. Tämä sujui huomattavasti paremmin, ja loppuun tehtiin vielä pari onnistunutta hyppy-rengas -toistoa kummaltakin puolelta.
Lounaan jälkeen palattiin ulos treenailemaan tokoa. Treenattiin Oton liikkuroimana, mutta lopuksi ahkera kepo otti meistä parit treenikuvat:
Perusasentoa häirittynä. Kehun näköjään Rioa, mutta mitäköhän mä tuijotan?
Seuraamista. Ihan päätöntä menoa.
Liikkeestä seisominen.
Ja sitten juoksemista. Vaatii näköjään ohjaajalta huomattavan paljon suurempaa keskittymistä kuin koiralta.
Sivuttaisaskeleita takaapäin kuvattuna. Muuten ihan järjetön kuva, mutta mun mielestä noi meidän jalat menee niin söpösti tasatahtiin. :)
Ja sit tietty palkkaa lopuksi. :)
Ja jotta ei vaan liian vähän treenattaisi, niin lähdettiin kotiinpaluun jälkeen Rion kanssa käymään vielä Hyvinkäällä koulutuskentällä. Koska mun oma tokohyppy ei ole vielä tullut ja koe lähenee uhkaavaa tahtia, niin täytyy käydä sitten kentällä ottamassa hyppyä. Rio oli oikein pätevä: ALO:n hyppy sujui jo kuin vanhalta tekijältä, joten treenattiin siis pariin otteeseen myös AVO:n paluuhyppyä. Vaikka tätä ei oltu koskaan tehty, Rio osasi homman kertalaakista. Hieno Rimpsis! :) Lisäksi tehtiin yksi paikallamakuu, missä saatiin häiriöksi kentällä tottista treenineet Lauran ja Avan. Rio pysyi hienosti paikallaan ja makasi oikein rauhassa, vaikka Avaa palkattiin pallolla kentän toisella puolella. Seuraamiset otin sitten tosi kovalla häiriöllä: heitin kaikki meidän noutokapulat pitkin kenttää ja sitten seurailtiin niiden välistä ja niiden ympäri. Olipas hankalaa, Rio ei olis millään malttanut olla vilkuilematta kapuloita. Saatiin kuitenkin loppuun pari hyvää suoritusta. Käännökset oli taas hakusessa kun kierrokset oli kapuloiden takia pilvissä, näitä pitää siis taas treenata. En alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päästänyt Rioa lopuksi noutamaan metallikapulaa, vaan keräsin kapulat talteen ihan itse.
Loppuun tehtiin ihan uutta juttua, mistä arvelin Rion innostuvan: aloitettiin treenaamaan ohjatun noudon vasenta namikipon avulla. Pariin kertaan jouduin käymään taputtamassa maata merkin takana, että tänne pitäis tulla ensin, enkä päästänyt Rioa joka kerta juoksemaan namikipolle, jotta se ei alkaisi ennakoida. Ohjattu olikin Rimpan mielestä tosi kiva juttu ja se ampui sekä merkille että namikipolle ihan hirveää kyytiä. Tähän oli siis hyvä päättää tän päivän tehotreenit.
Nyt täällä makaa yksi rättiväsynyt bordercollie, mission completed, siis. Huomenna meillä on ohjelmassa Rion elämän ensimmäiset ohjatut agitreenit, kun mennään Nurmijärvelle treenaamaan Timo Liuhdon oppiin. Mulla on molemmat koirat samassa ryhmässä (tarkoitettu kolmosluokan koirille...), mutta eiköhän meille Rion kanssa jotain treenejä saada siitä räätälöityä. Hieman kauhulla odotan meidän treenejä; Rio kyllä tekee ja menee kovaa, mutta ne jarrut, ne jarrut... Noh, kattellaan. :)
Aamupäivästä lähdettiin käymään mun vanhempien luona Keravalla ja kuskattiin samalla meidän agirengas sinne. Nyt kun meillä ei ole vielä oma piha valmiina, niin rengastreenit täytyy hoitaa porukoiden luona, missä Rio pääsikin sitä heti tänään testailemaan. Tehtiin rengasta lähettämällä, kutsuttuna ja liikkeen kera, ja Otto oli valmiina nappaamaan palkkalelun pois, jos Rio meni renkaan ohi. Riolle selvästi syttyi joku lamppu renkaan suhteen: Se oli hetken treenaamisen jälkeen menossa renkaan ohi, kun se ihan oma-aloitteisesti pysähtyi, palasi takaisin renkaan taakse ja menikin renkaan läpi. Pöljä poika... Tehtiin sitten rengasta myös yhden hypyn kera. Ensin yritettiin tehdä hyppy-rengas -sarjaa, mutta Rion keskittyminen ei riittänyt molempiin esteisiin. Se joko roiskaisi hypyn yli miten sattuu tai sitten meni renkaan ohi. Niinpä käännettiin homma toisin päin: ensin rengas ja sen perään hyppy suoralla linjalla. Tämä sujui huomattavasti paremmin, ja loppuun tehtiin vielä pari onnistunutta hyppy-rengas -toistoa kummaltakin puolelta.
Lounaan jälkeen palattiin ulos treenailemaan tokoa. Treenattiin Oton liikkuroimana, mutta lopuksi ahkera kepo otti meistä parit treenikuvat:
Perusasentoa häirittynä. Kehun näköjään Rioa, mutta mitäköhän mä tuijotan?
Seuraamista. Ihan päätöntä menoa.
Liikkeestä seisominen.
Ja sitten juoksemista. Vaatii näköjään ohjaajalta huomattavan paljon suurempaa keskittymistä kuin koiralta.
Sivuttaisaskeleita takaapäin kuvattuna. Muuten ihan järjetön kuva, mutta mun mielestä noi meidän jalat menee niin söpösti tasatahtiin. :)
Ja sit tietty palkkaa lopuksi. :)
Ja jotta ei vaan liian vähän treenattaisi, niin lähdettiin kotiinpaluun jälkeen Rion kanssa käymään vielä Hyvinkäällä koulutuskentällä. Koska mun oma tokohyppy ei ole vielä tullut ja koe lähenee uhkaavaa tahtia, niin täytyy käydä sitten kentällä ottamassa hyppyä. Rio oli oikein pätevä: ALO:n hyppy sujui jo kuin vanhalta tekijältä, joten treenattiin siis pariin otteeseen myös AVO:n paluuhyppyä. Vaikka tätä ei oltu koskaan tehty, Rio osasi homman kertalaakista. Hieno Rimpsis! :) Lisäksi tehtiin yksi paikallamakuu, missä saatiin häiriöksi kentällä tottista treenineet Lauran ja Avan. Rio pysyi hienosti paikallaan ja makasi oikein rauhassa, vaikka Avaa palkattiin pallolla kentän toisella puolella. Seuraamiset otin sitten tosi kovalla häiriöllä: heitin kaikki meidän noutokapulat pitkin kenttää ja sitten seurailtiin niiden välistä ja niiden ympäri. Olipas hankalaa, Rio ei olis millään malttanut olla vilkuilematta kapuloita. Saatiin kuitenkin loppuun pari hyvää suoritusta. Käännökset oli taas hakusessa kun kierrokset oli kapuloiden takia pilvissä, näitä pitää siis taas treenata. En alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päästänyt Rioa lopuksi noutamaan metallikapulaa, vaan keräsin kapulat talteen ihan itse.
Loppuun tehtiin ihan uutta juttua, mistä arvelin Rion innostuvan: aloitettiin treenaamaan ohjatun noudon vasenta namikipon avulla. Pariin kertaan jouduin käymään taputtamassa maata merkin takana, että tänne pitäis tulla ensin, enkä päästänyt Rioa joka kerta juoksemaan namikipolle, jotta se ei alkaisi ennakoida. Ohjattu olikin Rimpan mielestä tosi kiva juttu ja se ampui sekä merkille että namikipolle ihan hirveää kyytiä. Tähän oli siis hyvä päättää tän päivän tehotreenit.
Nyt täällä makaa yksi rättiväsynyt bordercollie, mission completed, siis. Huomenna meillä on ohjelmassa Rion elämän ensimmäiset ohjatut agitreenit, kun mennään Nurmijärvelle treenaamaan Timo Liuhdon oppiin. Mulla on molemmat koirat samassa ryhmässä (tarkoitettu kolmosluokan koirille...), mutta eiköhän meille Rion kanssa jotain treenejä saada siitä räätälöityä. Hieman kauhulla odotan meidän treenejä; Rio kyllä tekee ja menee kovaa, mutta ne jarrut, ne jarrut... Noh, kattellaan. :)
Loppuviikon touhuiluja
Meidän elämä keskiviikosta perjantaihin kului normaaliin tapaan vauhdikkaasti metsälenkkeilyn ja treenailun merkeissä. Kahtena päivänä käytiin metsälenkillä koko porukalla, joten ihan hirveesti ei lenkin aikana päästy Rion kanssa treenailemaan, parit puunkierrot ja luoksetulon pysäytykset pystyttiin kuitenkin tekemään Nemoa kuumentamatta. Nemon kanssa treenailtiin puita kiertämällä sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä, meinas vähän kierrokset nousta..:D Mun ja Rion kahdenkeskisellä metsälenkillä tehtiin tunnaria. Rio on ihan selvästi tajunnut jutun juonen: se menee kepeille rauhalliseen tahtiin, haistelee ne läpi ja tuo oman. Yhden ainoan kerran se on nostanut väärän kepin ja sekin taisi olla semmoinen, jota olin vahingossa käpälöinyt aiemmin. Olen ollut tosi tarkkana tunnarin vireen kanssa ettei se vaan menisi sähläykseksi, kaikki noudothan meillä on pannassa liikojen kierrosten takia. Ainakin toistaiseksi vire on pysynyt mukavan alhaalla, toivottavasti näin on jatkossakin.
Ollaan tietty treenattu ahkerasti myös tokoa. Paikallaolot sujuu hyvin, ja olenkin ottanut Nemon häiriökoiraksi niiden ajaksi. Pääsee Nemokin vähän tokottelemaan, vaikka ei se kyllä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan suju...Ollaan hinkattu ALO/AVO-liikkeitä sillä aikaa, kun Rio tekee paikallaanoloa, ja hienosti ipana on kestänyt paikallaan. Maahanmenojen yhteydessä Nemo tarjoaa kierimistä ja istuessaan sillä on molemmat etutassut ilmassa, mutta kyllähän se kaikki liikkeet periaatteessa osaa. Olen jopa leikitellyt idealla, että vielä joskus veisin Nemonkin toko-kokeeseen. Noh, ehkä sitten, kun se on 14-vuotias... Rion kanssa ollaan tehty lisäksi esim.merkkiä, mihin en kyllä ollut kovin tyytyväinen. Luultavasti ahkeran ruututreenin jäljiltä merkin oikea paikka oli kadoksissa ja Rio tarjosi seisomista selvästi ohi merkistä. Tehtiin sitten oikean pysähdyspaikan hakutreeniä ihan lyhyellä matkalla ja merkin ympärillä pyörien ja tämä auttoi oikean paikan löytymiseen ihan mukavasti. Täytyy vaan pitää ruutu- ja merkkitreenit erillään ja muistaa viritellä huolellisesti, niin eiköhän se siitä.
Eilen oltiin Järvenpäässä agiliitämässä miellyttävässä sadesäässä kolmen agiradan verran. Aamulla ennen kisoihin lähtöä Rio tosin kerkesi käydä hakemassa itselleen sähköiskun sähköpaimenesta, kun oltiin tallilla tekemässä aamutallia. Se meni moneen kertaan ihmettelemään naksuvaa sähköpaimenta ja mä komensin sen joka kerta pois, kunnes mä en enää kerennytkään komentaa ajoissa... Rimppa-parka, se meni koskemaan sähköpaimeneen märällä nenällä vesilammikossa seisten. Onneksi noista sähkölangoista ei ole mahdollista saada vaarallisen voimakasta tärskyä, mutta kyllä se ikävältä varmasti tuntui. Eipähän mennyt uudestaan tutkailemaan kummaa naksuvaa vehjettä, olis varmaan kannattanut uskoa kieltoja.
Järvenpään saldoksi jäi kaksi hyllyä ja viitonen, ei siis nollia edelleenkään. Meillä oli kyllä tosi kivaa ja Nemo oli hyvin kuulolla, joten mun omiin mokiinhan se taas kaatui. Nemon kierroksetkin pysyi tosi hyvin hanskassa, kun meidän ei tarvinnut pyöriä radan lähettyvillä yhtään ylimääräistä. Rimppa pääsi ratojen välissä hengailemaan radan reunalle ja se keräsi taas kehuja fiksusta käytöksestä. Lisäksi tokoiltiin vähän, tehtiin lyhyitä seuraamisia ja jääviä extreme-häiriöllä, hienosti Rimppa jaksoi keskittyä. :)
Ollaan tietty treenattu ahkerasti myös tokoa. Paikallaolot sujuu hyvin, ja olenkin ottanut Nemon häiriökoiraksi niiden ajaksi. Pääsee Nemokin vähän tokottelemaan, vaikka ei se kyllä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan suju...Ollaan hinkattu ALO/AVO-liikkeitä sillä aikaa, kun Rio tekee paikallaanoloa, ja hienosti ipana on kestänyt paikallaan. Maahanmenojen yhteydessä Nemo tarjoaa kierimistä ja istuessaan sillä on molemmat etutassut ilmassa, mutta kyllähän se kaikki liikkeet periaatteessa osaa. Olen jopa leikitellyt idealla, että vielä joskus veisin Nemonkin toko-kokeeseen. Noh, ehkä sitten, kun se on 14-vuotias... Rion kanssa ollaan tehty lisäksi esim.merkkiä, mihin en kyllä ollut kovin tyytyväinen. Luultavasti ahkeran ruututreenin jäljiltä merkin oikea paikka oli kadoksissa ja Rio tarjosi seisomista selvästi ohi merkistä. Tehtiin sitten oikean pysähdyspaikan hakutreeniä ihan lyhyellä matkalla ja merkin ympärillä pyörien ja tämä auttoi oikean paikan löytymiseen ihan mukavasti. Täytyy vaan pitää ruutu- ja merkkitreenit erillään ja muistaa viritellä huolellisesti, niin eiköhän se siitä.
Eilen oltiin Järvenpäässä agiliitämässä miellyttävässä sadesäässä kolmen agiradan verran. Aamulla ennen kisoihin lähtöä Rio tosin kerkesi käydä hakemassa itselleen sähköiskun sähköpaimenesta, kun oltiin tallilla tekemässä aamutallia. Se meni moneen kertaan ihmettelemään naksuvaa sähköpaimenta ja mä komensin sen joka kerta pois, kunnes mä en enää kerennytkään komentaa ajoissa... Rimppa-parka, se meni koskemaan sähköpaimeneen märällä nenällä vesilammikossa seisten. Onneksi noista sähkölangoista ei ole mahdollista saada vaarallisen voimakasta tärskyä, mutta kyllä se ikävältä varmasti tuntui. Eipähän mennyt uudestaan tutkailemaan kummaa naksuvaa vehjettä, olis varmaan kannattanut uskoa kieltoja.
Järvenpään saldoksi jäi kaksi hyllyä ja viitonen, ei siis nollia edelleenkään. Meillä oli kyllä tosi kivaa ja Nemo oli hyvin kuulolla, joten mun omiin mokiinhan se taas kaatui. Nemon kierroksetkin pysyi tosi hyvin hanskassa, kun meidän ei tarvinnut pyöriä radan lähettyvillä yhtään ylimääräistä. Rimppa pääsi ratojen välissä hengailemaan radan reunalle ja se keräsi taas kehuja fiksusta käytöksestä. Lisäksi tokoiltiin vähän, tehtiin lyhyitä seuraamisia ja jääviä extreme-häiriöllä, hienosti Rimppa jaksoi keskittyä. :)
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Aksaa aksaa, jaksaa jaksaa!
Tänään siis tiistaisin treenaavat RimA:laiset järjesti hallilla leikkimieliset knock out -kisat. Kisassa otettiin ensin kisaradalla aika-ajot, joiden tulosten perusteella koirakot järkättiin "turnauskaavioon" pareittain, kokoluokasta riippumatta. Ratoja oli kaksi identtistä rinnakkain (rimat toki säädettynä koiran koon mukaan), muoviaidalla toisistaan erotettuina, ja koirakot kisasivat pareittain aina samaan aikaan. Nopeamman ja puhtaamman suorituksen tehnyt koirakko eteni aina seuraavalle kierrokselle jne., kunnes saatiin voittaja selville. Mä keksityin kisojen ajan työntekoon, koska tuollainen kisamuoto olis saattanut olla Nemolle vähän liikaa. Todennäköisesti se olisi keskittynyt vaan omaan suoritukseensa, mutta en viitsinyt ottaa sen kanssa riskiä siitä, että se ottaa häiriötä toisen radan koirakosta ja lähtee tappomielellä morjestamaan kilpakumppania... Leppoisa kaveri toi meidän mussukka. :D
Kisojen jälkeen menin halliin agiliitämään Nemon kanssa ja tehtiin rata kellotettuna läpi. Kisarata oli vajaat 100 m pitkä hyppäri, radalla pelkkiä hyppyjä, putkia ja kepit. Vedettiin rata läpi oikeen hyvään aikaan, 20,12 s, joka tarkoittaa siis lähemmäs 5 m/s etenemää! Kuski sai kyllä painella, kun Nemo laittoi aina vaan uutta vaihdetta silmään. Huomasi taas, että meidän vauhti riittää tuollaisella suoraviivaisella radalla oikein hyvin, mutta kun kolmosten radat on harvemmin sellaisia. Me annetaan tasoitusta tiukoissa kurveissa, kun Nemo ei ole kovin notkea tai nopea kiihdyttäjä, joten huippunopeuteen pääsemiseen menee aina aikaa. Intervallitreeniä siis, täytyy vissiin yritää löytää hiekkakuoppa jostain meidän läheltä ja käydä heittelemässä Nemolle palloa ylämäkeen. Ei sillä, kyllä me tarvitaan serti-metsästykseen vähän onnetartakin, kisoista kun yleensä löytyy useita foxia nopeampia koiria. Mutta all in all, olin tosi tyytyväinen Nemoon, meillä oli kivaa. :)
Rimppakin pääsi toki mielipuuhansa pariin. Tehtiin alkuun radalla ollutta hyppy-suora putki-hyppy-mutkaputki -pätkää kumpaankin suuntaan. Ja jos Nemon kanssa sai painella tosissaan, niin Rio Taskuraketin kanssa mulla ei riitä vauhti alkuunkaan. Onneksi Rio vaikuttaa varsin irtoavalta kaverilta, joten ohjataan sitten kauempaa. Tai siis ohjataan ja ohjataan, kaveri kun on alkanut lukea rataa itsekseen ja pujahtelee milloin minnekin. Noh, se menee kovaa ja sillä on kivaa, eipä kai muuta voi tällä hetkellä hirveesti vaatia. :) Loppuun tehtiin toista radanpätkää, johon siis sisältyi tuo äsken treenattu pätkä joko alkuun tai loppuun, vaihtelin suuntaa aina välissä. Yhteensä pätkässä oli 8 estettä. Rio-possu kävi ihan kierroksilla ja yritti varastaa lähdöstä useamman kerran. Samalla tajuisin yhden syyn meidän paikallaolo-ongelmaan; mä käytän samaa paikka-käskyä tokossa ja agissa! Eihän vire voi millään pysyä tokossa oikeana, jos Rio joutuu agissa paikka-käskyllä vaan hetken pysymään aloillaan, kun kierroksetkin on ihan eri luokkaa. Tokon käsky meni vaihtoon saman tien... Ekaa kertaa otin pari eri ohjaustekniikkaa mukaan samalle radalle, eli tehtiin takaakiertoa ja vekkiä. Yllätys oli suuri, kun Rio oli ihan sairaan hyvin kuulolla, vekatessa se jopa reagoi mun suhinaan hyppäämällä lyhyen hypyn mua kohti juuri niin kuin pitääkin ja korjasi vielä takaakierronkin, kun se meinasi ajautua esteen väärälle puolelle (kuski myöhässä, yllättäen). Mahtavaa!
Agiliitelyiden jälkeen käytiin jäähdyttelylenkillä metsässä ja sen jälkeen otettiin Rion kanssa hallin pihassa vielä pienet tokot. Tehtiin paikallamakuu (jouduin palauttamaan kerran...), metallinoutoa ja seuraamista. Muuten ok, mutta seuraamisessa ei ollut ihan 100 % mukana. Oli varmaan jo vähän veto pois parin tunnin juoksentelun jälkeen...
Kisojen jälkeen menin halliin agiliitämään Nemon kanssa ja tehtiin rata kellotettuna läpi. Kisarata oli vajaat 100 m pitkä hyppäri, radalla pelkkiä hyppyjä, putkia ja kepit. Vedettiin rata läpi oikeen hyvään aikaan, 20,12 s, joka tarkoittaa siis lähemmäs 5 m/s etenemää! Kuski sai kyllä painella, kun Nemo laittoi aina vaan uutta vaihdetta silmään. Huomasi taas, että meidän vauhti riittää tuollaisella suoraviivaisella radalla oikein hyvin, mutta kun kolmosten radat on harvemmin sellaisia. Me annetaan tasoitusta tiukoissa kurveissa, kun Nemo ei ole kovin notkea tai nopea kiihdyttäjä, joten huippunopeuteen pääsemiseen menee aina aikaa. Intervallitreeniä siis, täytyy vissiin yritää löytää hiekkakuoppa jostain meidän läheltä ja käydä heittelemässä Nemolle palloa ylämäkeen. Ei sillä, kyllä me tarvitaan serti-metsästykseen vähän onnetartakin, kisoista kun yleensä löytyy useita foxia nopeampia koiria. Mutta all in all, olin tosi tyytyväinen Nemoon, meillä oli kivaa. :)
Rimppakin pääsi toki mielipuuhansa pariin. Tehtiin alkuun radalla ollutta hyppy-suora putki-hyppy-mutkaputki -pätkää kumpaankin suuntaan. Ja jos Nemon kanssa sai painella tosissaan, niin Rio Taskuraketin kanssa mulla ei riitä vauhti alkuunkaan. Onneksi Rio vaikuttaa varsin irtoavalta kaverilta, joten ohjataan sitten kauempaa. Tai siis ohjataan ja ohjataan, kaveri kun on alkanut lukea rataa itsekseen ja pujahtelee milloin minnekin. Noh, se menee kovaa ja sillä on kivaa, eipä kai muuta voi tällä hetkellä hirveesti vaatia. :) Loppuun tehtiin toista radanpätkää, johon siis sisältyi tuo äsken treenattu pätkä joko alkuun tai loppuun, vaihtelin suuntaa aina välissä. Yhteensä pätkässä oli 8 estettä. Rio-possu kävi ihan kierroksilla ja yritti varastaa lähdöstä useamman kerran. Samalla tajuisin yhden syyn meidän paikallaolo-ongelmaan; mä käytän samaa paikka-käskyä tokossa ja agissa! Eihän vire voi millään pysyä tokossa oikeana, jos Rio joutuu agissa paikka-käskyllä vaan hetken pysymään aloillaan, kun kierroksetkin on ihan eri luokkaa. Tokon käsky meni vaihtoon saman tien... Ekaa kertaa otin pari eri ohjaustekniikkaa mukaan samalle radalle, eli tehtiin takaakiertoa ja vekkiä. Yllätys oli suuri, kun Rio oli ihan sairaan hyvin kuulolla, vekatessa se jopa reagoi mun suhinaan hyppäämällä lyhyen hypyn mua kohti juuri niin kuin pitääkin ja korjasi vielä takaakierronkin, kun se meinasi ajautua esteen väärälle puolelle (kuski myöhässä, yllättäen). Mahtavaa!
Agiliitelyiden jälkeen käytiin jäähdyttelylenkillä metsässä ja sen jälkeen otettiin Rion kanssa hallin pihassa vielä pienet tokot. Tehtiin paikallamakuu (jouduin palauttamaan kerran...), metallinoutoa ja seuraamista. Muuten ok, mutta seuraamisessa ei ollut ihan 100 % mukana. Oli varmaan jo vähän veto pois parin tunnin juoksentelun jälkeen...
Yleisön pyynnöstä: kuvia Riosta
Tässä nyt muutama Riosta. Ekoissa kuvissa Rio on vajaan 10 kk ikäinen, jälkimmäiset viikon-parin takaa.
Rio 9,5 kk treenaa.
Agilitykisoissa päivätorkuilla, meidän pieni sylihauva. Kuva on muuten samoista kisoista, kuin nuo alla olevat Nemon kuvat.
Kukkuu! Rion normi-ilme. :D
Rio lenkkeilee jo vähän keväisemmissä maisemissa. Kuva kolmen viikon takaa, kuten myös kaksi alla olevaa kuvaa, kaikki saman metsälenkin aikana otettuja
Rio sorsakoira paimentaa sorsia. Ja kyllä, tämä kuva on otettu pellolla, sillä samaisella, missä Rio kävi heittämässä talviturkin.
Epätoivoinen yritys saada ipanasta rakennekuvaa. Kyllä sillä normaalisti on kaulakin...
Tuoreimpia kuvia, otettu ennen vappua. Sairaslomalainen parantelee kennelyskää sohvalla.
Ja loppuun edustava yhteiskuva. Näistä ei vaan saa otettua järkevän näköisiä kuvia, missä kumpikin olisi edukseen. Laitetaan siis kuva, missä molemmat näyttää nuijilta. :D
Rio 9,5 kk treenaa.
Agilitykisoissa päivätorkuilla, meidän pieni sylihauva. Kuva on muuten samoista kisoista, kuin nuo alla olevat Nemon kuvat.
Kukkuu! Rion normi-ilme. :D
Rio lenkkeilee jo vähän keväisemmissä maisemissa. Kuva kolmen viikon takaa, kuten myös kaksi alla olevaa kuvaa, kaikki saman metsälenkin aikana otettuja
Rio sorsakoira paimentaa sorsia. Ja kyllä, tämä kuva on otettu pellolla, sillä samaisella, missä Rio kävi heittämässä talviturkin.
Epätoivoinen yritys saada ipanasta rakennekuvaa. Kyllä sillä normaalisti on kaulakin...
Tuoreimpia kuvia, otettu ennen vappua. Sairaslomalainen parantelee kennelyskää sohvalla.
Ja loppuun edustava yhteiskuva. Näistä ei vaan saa otettua järkevän näköisiä kuvia, missä kumpikin olisi edukseen. Laitetaan siis kuva, missä molemmat näyttää nuijilta. :D
tiistai 4. toukokuuta 2010
Rio Rimppakinttu 11 kuukautta!
Rio täyttää tänään 11 kuukautta. Mihin se aika oikein juoksee? Vastahan se oli pieni, pissalta haiseva pörröturkki, joka roikkui naskalihampailla housunpuntissa. Edelleen se on melko pieni (reilu 50 cm ja 16,8 kg), mutta kovasti taitava pikkumies. :) Merkkipäivän kunniaksi sain vahvistuksen, että meille on paikka ihkaensimmäiseen viralliseen tokokokeeseen. Vajaa kuukausi aikaa hioa kaikki kuntoon, iiik!
Nemolta jää tänään agilitytreenit väliin, kun tiistain treenivuorolaiset järjestää knock out -kisat hallilla. Mä en usko, että Nemon hermot kestää parikilpailua (siis siten, että kaksi koiraa juoksee identtistä rataa samaan aikaan rinnakkain niin, että ratojen välissä on aita), joten käydään sitten höntsäämässä rata muuten vaan läpi. Ja ajattelin Riollakin tehdä radan kisojen jälkeen, hieman sovellettuna tosin.
Alla vielä muutamat agikuvat huhtikuun kisoista Purinalta. Kuvat on ottanut Jukka Pätynen. Riosta 11 kuukautiskuvia hieman myöhemmin. :)
Nemolta jää tänään agilitytreenit väliin, kun tiistain treenivuorolaiset järjestää knock out -kisat hallilla. Mä en usko, että Nemon hermot kestää parikilpailua (siis siten, että kaksi koiraa juoksee identtistä rataa samaan aikaan rinnakkain niin, että ratojen välissä on aita), joten käydään sitten höntsäämässä rata muuten vaan läpi. Ja ajattelin Riollakin tehdä radan kisojen jälkeen, hieman sovellettuna tosin.
Alla vielä muutamat agikuvat huhtikuun kisoista Purinalta. Kuvat on ottanut Jukka Pätynen. Riosta 11 kuukautiskuvia hieman myöhemmin. :)
maanantai 3. toukokuuta 2010
Vappu tuli ja meni
...ja meillä se sujui yllättäen koiramaisissa merkeissä. Meillä oli kaverikoirat Hilla ja Tessa omistajineen kyläilemässä. Rakas hermoheikko kontrollifriikkimme Nemo joutui viettämään vappua eristyksissä makuuhuoneessa, koska muuten sen vappu olisi kulunut stressatessa ja muita koiria käskyttäessä, nyt se nukkui ja söi luuta sängyllä tyytyväisenä. Ulkoilemassa käytiin koko porukalla ja totuttuun tapaan Nemo sieti vieraiden koirien kanssa juoksentelua niin pitkään, kun kumpikaan ei tullut sen "omaan tilaan", joka on siis vajaan metrin kokoinen alue Nemon ympärillä. Toki se olisi välillä halunnut laittaa sen mielestä liikaa riehuvat Rion ja Tessan seisomaan asennossa, mutta tiukalla kiellolla se pystyi sietämään riehuvia ääliöitä lähellään. Ei oo helppoa Nemon elämä, ei...
Vappuaattona Rio pääsi tutustumaan uuteen lajiin, kun se pääsi mukaan canicrossailemaan ekaa kertaa elämässään. Ensialkuun suunnittelin tekeväni Riolle jonkunlaisen treeniohjelman alkaen ihan lyhyistä pätkistä ja ottaa kepon mukaan hetsaamaan Rioa lelun kanssa aina vähän matkan päähän, mutta sitten päädyin kuitenkin vain iskemään Rion valjaisiin Nemon rinnalle. Miksi tehdä asioista vaikeita, kun ne voi tehdä helpostikin? :D Ilmeisesti Nemon tekemisiä seuraamalla Rio tajusi heti, mitä täytyy tehdä ja sitten mentiinkin vauhdilla. Nemo on kyllä hyvä opettaja tähän hommaan, se opetti aikanaan Myynkin koirajuoksun saloihin. Pääsenpähän itse helpolla... Nyt Rio saa vielä kuukauden verran kasvaa ja sitten aletaan ottaa juoksulenkit treeniohjelmaan. Toivottavasti mulla olisi nyt omasta takaa juoksukaveri ensi syksyn SM-kisoihin, viime vuonna kun juoksin lainakoiralla. Tai siis olisihan mulla ollut silloinkin Nemo, mutta vaikka se kuinka täysillä vetäisi, niin ei tuollaisesta alle kymmenkiloisesta sintistä ole ihan hirveästi vetoapua isoissa ylämäissä...
Toki me ollaan treenattu tokoakin ahkerasti. Paikallaanoloissa ollaan mun mielestä menty parempaan suuntaan ja Rio on taas rauhallisesti paikallaan, vaikka mä olisin kauempana tai poissa näkyvistä. Lisäksi on tehty ruutua, jonka suhteen Riolle on tullut joku ahaa-elämys. Aikaisemmin mä jouduin käydä näyttämässä Riolle ruudun taputtamalla maata ennen lähetystä, tai muuten se tarjosi ruudun sijaan merkkiä jokaiseen ruudun kulmatötteröön. Miten pieni bc voikin keretä käydä kaikki tötteröt läpi, ennen kuin mä kerkeän kissaa sanoa?! Nyt tein niin, että tein joka toisen lähetyksen täyden matkan päästä ja kävin näyttämässä ruudun Riolle sen odottaessa lähetyspaikalla ja joka toinen lähetys tehtiin lyhyemmän matkan päästä suoraan edellisen ruudun palkkauksen jälkeen. Hieno Rimppa juoksi suoraan ruutuun. :) Lisäksi ollaan tehty liikkestä seisomista, mistä ollaan hiottu pois istumisen ennakointia ja muita seuraamisia erilaisin variaatioin, luovutettu metallinoutokapulaa ja jatkettu kakejen m-s -vaihtoa. Lenkillä ollaan harjoiteltu "luoksetulon" pysäytyksiä ja maahanmenoja, ilman sitä luoksetuloa siis. Ja kierretty puita, mikä saa Rion kierrokset nousemaan pilviin! Se on vaan niiiiin siistiä Rion mielestä. :D Aksaa ei olla otettu nyt yhtään, aijai. Kontaktien rakentamisen ajattelin tosin aloittaa tänään, ohjelmassa 2on-2off Silvia Trkmanin oppien mukaan! Ja tällä viikolla pitäisi tulla mun oma tokon hyppyeste, joten päästään aloittamaan hyppynoutotreenit. :)
Nemokin on päässyt palaamaan normaalielämään sairastamisen jälkeen. Ja Nemon normaalielämä tarkoittaa agilityä. Käytiin eilen Lempäälässä kisaamassa kolmen agiradan verran ja koirassa oli virtaa just niin paljon, kun kolmen viikon agilitytauon jälkeen voi olettaa olevan, silmät pyöri päässä ja sitä rataa... Kisapaikka ei ollut paras mahdollinen, kun olin Nemon kanssa kahdestaan liikkellä. Kuulutukset ei kuuluneet ulos lainkaan ja hallissakin ne kuuli vain lähtöalueen lähistöllä ja radan laidalla. Niinpä meidän oli pakko olla hallissa sisällä, jotta pysyin perillä siitä, missä vaiheessa ollaan menossa ja vielä kun kaikkien kolmen radan lähtölistat oli erilaiset ja joka radalle oli eri numerot, mun piti koko ajan seurata kuka radalla on menossa. Tämän lisäksi mun piti keskittyä ihan täysillä Nemon pitämiseen edes suurin piirtein rauhallisena, joten mun oma keskittyminen meni vähän harakoille. Saldona siis kaksi kymppiä ja yksi hylly. Tuomarina oli Anne Huittinen, kisaajia n. 40 ja nollia tuli tosi vähän; A-kisasta ei yhtään, B-kisasta yksi ja C-kisasta vissiin viisi. A-kisan rataan olin oikein tyytyväinen, yksi rima alas ja putkelta tosi tyhmä kielto, ihan mun oma moka. Seisotin lisäks kontakteilla aika kauan, kun ei kerran oltu tehty agiliitoa aikoihin. B-kisa oli ihan hullua juoksua koko rata, suoria putkia ja muuta mukavaa... Me törmättiin Nemon kanssa ennen keppejä ja siitä hämmästyneenä se kiersi keppien toiselle puolelle, kävi nuuskaisemassa keppien numerolappua muutaman metrin päässä (luuli sitä vissiin targetiksi) ja aloitti possu vielä tän pienen kurvailun jälkeen pujottelun ihan oikein. Tuomari ei vaan ymmärtänyt meidän luovaa keppien aloitusta, vaan antoi siitä viitosen. Noh, parempi tämäkin kuin Nemon normaali reagointi mun myöhässä olevaan ohjaukseen, se ei saanut raivareita! Toinen viitonen tuli, kun mulla katosi rata hetkeksi ja Nemo pääsi pujahtamaan hypyn väärälle puolelle, mistä kiepsautin sen takaisin. Vikalta radalta tuli hylly, kun Nemo hyppäsi yhden hypyn väärin päin, tämä käytettiin siis kontaktien kertaamiseen. Ei siis nollia edelleenkään... Noh, ensi viikonloppuna uusi yritys Järvenpäässä.
Vappuaattona Rio pääsi tutustumaan uuteen lajiin, kun se pääsi mukaan canicrossailemaan ekaa kertaa elämässään. Ensialkuun suunnittelin tekeväni Riolle jonkunlaisen treeniohjelman alkaen ihan lyhyistä pätkistä ja ottaa kepon mukaan hetsaamaan Rioa lelun kanssa aina vähän matkan päähän, mutta sitten päädyin kuitenkin vain iskemään Rion valjaisiin Nemon rinnalle. Miksi tehdä asioista vaikeita, kun ne voi tehdä helpostikin? :D Ilmeisesti Nemon tekemisiä seuraamalla Rio tajusi heti, mitä täytyy tehdä ja sitten mentiinkin vauhdilla. Nemo on kyllä hyvä opettaja tähän hommaan, se opetti aikanaan Myynkin koirajuoksun saloihin. Pääsenpähän itse helpolla... Nyt Rio saa vielä kuukauden verran kasvaa ja sitten aletaan ottaa juoksulenkit treeniohjelmaan. Toivottavasti mulla olisi nyt omasta takaa juoksukaveri ensi syksyn SM-kisoihin, viime vuonna kun juoksin lainakoiralla. Tai siis olisihan mulla ollut silloinkin Nemo, mutta vaikka se kuinka täysillä vetäisi, niin ei tuollaisesta alle kymmenkiloisesta sintistä ole ihan hirveästi vetoapua isoissa ylämäissä...
Toki me ollaan treenattu tokoakin ahkerasti. Paikallaanoloissa ollaan mun mielestä menty parempaan suuntaan ja Rio on taas rauhallisesti paikallaan, vaikka mä olisin kauempana tai poissa näkyvistä. Lisäksi on tehty ruutua, jonka suhteen Riolle on tullut joku ahaa-elämys. Aikaisemmin mä jouduin käydä näyttämässä Riolle ruudun taputtamalla maata ennen lähetystä, tai muuten se tarjosi ruudun sijaan merkkiä jokaiseen ruudun kulmatötteröön. Miten pieni bc voikin keretä käydä kaikki tötteröt läpi, ennen kuin mä kerkeän kissaa sanoa?! Nyt tein niin, että tein joka toisen lähetyksen täyden matkan päästä ja kävin näyttämässä ruudun Riolle sen odottaessa lähetyspaikalla ja joka toinen lähetys tehtiin lyhyemmän matkan päästä suoraan edellisen ruudun palkkauksen jälkeen. Hieno Rimppa juoksi suoraan ruutuun. :) Lisäksi ollaan tehty liikkestä seisomista, mistä ollaan hiottu pois istumisen ennakointia ja muita seuraamisia erilaisin variaatioin, luovutettu metallinoutokapulaa ja jatkettu kakejen m-s -vaihtoa. Lenkillä ollaan harjoiteltu "luoksetulon" pysäytyksiä ja maahanmenoja, ilman sitä luoksetuloa siis. Ja kierretty puita, mikä saa Rion kierrokset nousemaan pilviin! Se on vaan niiiiin siistiä Rion mielestä. :D Aksaa ei olla otettu nyt yhtään, aijai. Kontaktien rakentamisen ajattelin tosin aloittaa tänään, ohjelmassa 2on-2off Silvia Trkmanin oppien mukaan! Ja tällä viikolla pitäisi tulla mun oma tokon hyppyeste, joten päästään aloittamaan hyppynoutotreenit. :)
Nemokin on päässyt palaamaan normaalielämään sairastamisen jälkeen. Ja Nemon normaalielämä tarkoittaa agilityä. Käytiin eilen Lempäälässä kisaamassa kolmen agiradan verran ja koirassa oli virtaa just niin paljon, kun kolmen viikon agilitytauon jälkeen voi olettaa olevan, silmät pyöri päässä ja sitä rataa... Kisapaikka ei ollut paras mahdollinen, kun olin Nemon kanssa kahdestaan liikkellä. Kuulutukset ei kuuluneet ulos lainkaan ja hallissakin ne kuuli vain lähtöalueen lähistöllä ja radan laidalla. Niinpä meidän oli pakko olla hallissa sisällä, jotta pysyin perillä siitä, missä vaiheessa ollaan menossa ja vielä kun kaikkien kolmen radan lähtölistat oli erilaiset ja joka radalle oli eri numerot, mun piti koko ajan seurata kuka radalla on menossa. Tämän lisäksi mun piti keskittyä ihan täysillä Nemon pitämiseen edes suurin piirtein rauhallisena, joten mun oma keskittyminen meni vähän harakoille. Saldona siis kaksi kymppiä ja yksi hylly. Tuomarina oli Anne Huittinen, kisaajia n. 40 ja nollia tuli tosi vähän; A-kisasta ei yhtään, B-kisasta yksi ja C-kisasta vissiin viisi. A-kisan rataan olin oikein tyytyväinen, yksi rima alas ja putkelta tosi tyhmä kielto, ihan mun oma moka. Seisotin lisäks kontakteilla aika kauan, kun ei kerran oltu tehty agiliitoa aikoihin. B-kisa oli ihan hullua juoksua koko rata, suoria putkia ja muuta mukavaa... Me törmättiin Nemon kanssa ennen keppejä ja siitä hämmästyneenä se kiersi keppien toiselle puolelle, kävi nuuskaisemassa keppien numerolappua muutaman metrin päässä (luuli sitä vissiin targetiksi) ja aloitti possu vielä tän pienen kurvailun jälkeen pujottelun ihan oikein. Tuomari ei vaan ymmärtänyt meidän luovaa keppien aloitusta, vaan antoi siitä viitosen. Noh, parempi tämäkin kuin Nemon normaali reagointi mun myöhässä olevaan ohjaukseen, se ei saanut raivareita! Toinen viitonen tuli, kun mulla katosi rata hetkeksi ja Nemo pääsi pujahtamaan hypyn väärälle puolelle, mistä kiepsautin sen takaisin. Vikalta radalta tuli hylly, kun Nemo hyppäsi yhden hypyn väärin päin, tämä käytettiin siis kontaktien kertaamiseen. Ei siis nollia edelleenkään... Noh, ensi viikonloppuna uusi yritys Järvenpäässä.
torstai 29. huhtikuuta 2010
Paikallaolo? Mikä se on?
Oltiin siis eilen Virven yksityistunnilla Rio Rimppakintun kanssa. Alun kuulumisten vaihdon jälkeen (mitä ollaan tehty viime treenien jälkeen) aloitettiin paikallaololla, mihin otettiin häiriöksi Virven oma koira. Eka moka tuli jo ennnen liikkeen alkua: mentiin paikallamakuuseen sen kentän laidalla hengailun jälkeen, ei siis suoraan autosta, niin kuin yleensä. Unohdin myös virittelyt ihan täysin ja käskytin Rion vaan maahan ja paikalleen. Jätin koiran ja menin 25 m päähän seisomaan. Rio vaikutti heti alkuun tosi levottomalta, pää pyöri kuin väkkärä ja se alkoi haistella maata, kunnes ponkaisi n. 25 sekunnin jälkeen ylös ja tuli häntä alhaalla ja korvat luimussa mun luokse. Mä olin ihan ihmeissäni, koska Rio ei ole vielä koskaan lähtenyt paikallaolosta ennen aikojaan. Murahdin Riolle ja palautin sen mitään sanomatta paikalleen, ja kun käännyin ympäri, Rio lähti mun perään. Uusi palautus, ja jäin seisomaan Rion eteen. Edelleen se yritti haistella, mutta rauhoittui sitten kuitenkin, mistä pääsin sitten kehumaan sitä. Kävelin sitten alkuperäiselle paikalleni, mistä pääsin kehumaan rauhallisesta makoilusta ja n. 10 sekunnin jälkeen palasin Rion viereen ja otin sen perusasentoon. Edelleen se tuntui olevan kovin hämillään, mistä lie hermostunut. Juteltiin Virven kanssa ja hän oli sitä mieltä, että Rio ihan selvästi tiesi, mitä tehdä, mutta tässä tilanteessa/paikassa/planeettojen asennossa oli nyt jotain, joka sai nuoren miehen mielen järkkymään. Ohjeeksi saatiin ottaa nyt reilu askel taaksepäin paikallaolojen kanssa, että saadaan taas itseluottamus liikkeen suhteen kohdilleen. Eli paljon kehuja oikeasta suorituksesta, haistelusta voi antaa palautetta, mutta kun tekee oikein, niin heti kehuja. Lisäksi Rion pitäisi kuulemma oppia olemaan kaikenlaisissa tilantseissa vähän kauempana mammasta, eli mun täytyy jättää se makoilemaan esim. auton toiselle puolelle, kun lastaan tavaroita. Tavoitteena on siis saadaan takaisin se rauhallinen perusfiilis ja Riolle ymmärrys siitä, että mä en katoa paikallaolon aikana mihinkään, vaikka olisinkin vähän kauempana tai poissa näkyvistä. Lisäksi Virve lohdutti, että paikallaolo on liike, joka on usein tämän ikäisille koirille vaikea. Paikallaolo vaatii koiralta tiettyä kypsyyttä ja murkkuikäiseltä uroolta sitä harvemmin löytyy. Tai ainakin se saattaa olla aina silloin tällöin kateissa...
Paikallaolosählingin jälkeen otettiin hyppyä. Liekö Rio ollut vielä paikallaolon jälkeen vähän kahvilla, kun se lähti hyppy-käskyllä kiertämään estettä ja palasi sitten mun luokse sen näköisenä, että "mitä tässä nyt pitikään tehdä?" En voinut kun nauraa sen kysymysmerkkiä muistuttavalle olemukselle. Mentiin siis lähemmäs estettä ja annoin käskyn lisäksi pienen vartaloavun, jolla Rio hyppäsi hienosti. Ihan kuin lamppu olis syttynyt, että "ai niin, tää oli tää liike". Tehtiin vielä pari oikein pätevää toistoa, joissa palkka tuli välillä multa ja välillä Virveltä. Palkkasin suoraan seisomisesta, koska Rio on alkanut ennakoida perusasentoon siirtymistä.
Hypyn jälkeen tehtiin muut alo-liikkeet kisamaisesti läpi. Seuraamiset oli oikeen hienot, kympin arvoista kuulemma, mutta jos jotain haluaa hioa, niin käännökset voisi olla terävämmät. Liikkeestä maahanmenon palkkasin suoraan maahanmenosta, kun tämä kerran oli eilen hankala. Maahanmeno oli oikein hieno ja vauhdikas, vaikka Rio ei ihan suorilta jaloilta maahan tippunutkaan. Tästä hiotaan siis maahanmenoa vielä vähän terävämmäksi. Luoksetulo oikein näyttävä, tuli vauhdilla, mutta piti sekunnin tuumaustauon ennen istumista. Ollaan korjattu päin hyppimistä palkkamalla Rio eteenpäin heti sivulle kääntymisen jälkeen, joten tämä korjaantuu varmasti nyt, kun ollaan päästy siitä ongelmasta eroon. Liikkeestä seisominen oli oikein terävä, jäi hyvin, mutta ennakoi vähän istumista. Mutta voi että olin ylpeä meidän juniorista! Se jaksoi tehdä hienosti ja mahtavalla intensiteetillä kaikki liikkeet läpi ja intoa tekemiseen riitti, vaikka palkka tuli vaan liikkeestä maahanmenosta. Seuraaminen oli tosi näyttävää ja paikoitellen jopa liian tiivistä, mikä siis vaikutti myös noihin käännöksiin. Vire säilyi koko ajan hyvänä eikä Rio ottanut häiriötä naapurikentän noutotreeneistä tai toisella puolella leikkivistä villakoirista.
Treenien jälkeen käytiin lenkillä Nemon ja Rion kanssa ja Rio pääsi jo kirmaamaan vapaana pellolle. Nemo-parka oli ihan mustis, kun se joutui tyytymään edelleen remmilenkkeilyyn, mutta sillä on vieläkin ääni vähän käheänä. Hassu juttu, mä en tietäis ollenkaan, jos Rion ääni olis käheänä (se kun ei juuri ääntä pidä), mutta meidän mölyapinan äänen kyllä kuulee useampaan otteeseen päivittäin. :D Lenkin jälkeen otettiin vielä pienet paikallaolotreenit häirittynä, kun Virven oppilas teki noutotreeniä kentällä. Pysyin ihan Rion lähellä ja palkkasin nameilla hyvästä suorituksesta. Rio olikin paljon rennompi ja pysyi haistelematta ja ympärilleen vilkuilematta paikallaan. Hieno poika. :)
Paikallaolosählingin jälkeen otettiin hyppyä. Liekö Rio ollut vielä paikallaolon jälkeen vähän kahvilla, kun se lähti hyppy-käskyllä kiertämään estettä ja palasi sitten mun luokse sen näköisenä, että "mitä tässä nyt pitikään tehdä?" En voinut kun nauraa sen kysymysmerkkiä muistuttavalle olemukselle. Mentiin siis lähemmäs estettä ja annoin käskyn lisäksi pienen vartaloavun, jolla Rio hyppäsi hienosti. Ihan kuin lamppu olis syttynyt, että "ai niin, tää oli tää liike". Tehtiin vielä pari oikein pätevää toistoa, joissa palkka tuli välillä multa ja välillä Virveltä. Palkkasin suoraan seisomisesta, koska Rio on alkanut ennakoida perusasentoon siirtymistä.
Hypyn jälkeen tehtiin muut alo-liikkeet kisamaisesti läpi. Seuraamiset oli oikeen hienot, kympin arvoista kuulemma, mutta jos jotain haluaa hioa, niin käännökset voisi olla terävämmät. Liikkeestä maahanmenon palkkasin suoraan maahanmenosta, kun tämä kerran oli eilen hankala. Maahanmeno oli oikein hieno ja vauhdikas, vaikka Rio ei ihan suorilta jaloilta maahan tippunutkaan. Tästä hiotaan siis maahanmenoa vielä vähän terävämmäksi. Luoksetulo oikein näyttävä, tuli vauhdilla, mutta piti sekunnin tuumaustauon ennen istumista. Ollaan korjattu päin hyppimistä palkkamalla Rio eteenpäin heti sivulle kääntymisen jälkeen, joten tämä korjaantuu varmasti nyt, kun ollaan päästy siitä ongelmasta eroon. Liikkeestä seisominen oli oikein terävä, jäi hyvin, mutta ennakoi vähän istumista. Mutta voi että olin ylpeä meidän juniorista! Se jaksoi tehdä hienosti ja mahtavalla intensiteetillä kaikki liikkeet läpi ja intoa tekemiseen riitti, vaikka palkka tuli vaan liikkeestä maahanmenosta. Seuraaminen oli tosi näyttävää ja paikoitellen jopa liian tiivistä, mikä siis vaikutti myös noihin käännöksiin. Vire säilyi koko ajan hyvänä eikä Rio ottanut häiriötä naapurikentän noutotreeneistä tai toisella puolella leikkivistä villakoirista.
Treenien jälkeen käytiin lenkillä Nemon ja Rion kanssa ja Rio pääsi jo kirmaamaan vapaana pellolle. Nemo-parka oli ihan mustis, kun se joutui tyytymään edelleen remmilenkkeilyyn, mutta sillä on vieläkin ääni vähän käheänä. Hassu juttu, mä en tietäis ollenkaan, jos Rion ääni olis käheänä (se kun ei juuri ääntä pidä), mutta meidän mölyapinan äänen kyllä kuulee useampaan otteeseen päivittäin. :D Lenkin jälkeen otettiin vielä pienet paikallaolotreenit häirittynä, kun Virven oppilas teki noutotreeniä kentällä. Pysyin ihan Rion lähellä ja palkkasin nameilla hyvästä suorituksesta. Rio olikin paljon rennompi ja pysyi haistelematta ja ympärilleen vilkuilematta paikallaan. Hieno poika. :)
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Apinalauma sairastaa
Jospa sitä yrittäisi taas tämän blogin kanssa... Olis niin kiva saada meidän treenejä johonkin talteen, että voisi jälkikäteen lueskella, mitä tuli tehtyä.
Rimpan ja Nemon kennelyskä on jo paranemaan päin. Kumpainenkin näyttää onneksi pääsevän tartunnasta aika helpolla, Rio tosin sai jälkitautina silmätulehduksen.
Olin eilen katsomassa Nemon ryhmän agilitytreenejä Rion kanssa, kun en uskaltanut lähteä vielä Nemon kanssa treenaamaan. Rio on alkanut kyttäillä omalla hallilla ollessa rataa tekeviä koirakoita, vaikka esim. kisoissa se ei kiinnitä niihin mitään huomiota. Niin kauan, kun Riolla on muuta tekemistä kentän laidalla tai tehdään esim. tokoa tai treenataan agilityä itse, se ei välitä muista koirakoista. Mutta tarttis sitä vissiin osata rauhoittuakin kentän laidalle ilman, että nuorta herraa täytyy koko ajan viihdyttää... Niinpä parkkeerattiin halliin lihapullien kera ja harjoiteltiin rauhoittumista, kun muut teki rataa ihan meidän vieressä. Rimppa jaksoi keskittyä ihan hyvin, pariin kertaan se olisi halunnut poistua kentän puolelle, mutta tiukalla kiellolla se palasi ruotuun ja makoilemaan oikein kiltisti. Palkkaisin rauhoittumisesta vaihtelevin väliajoin ja lopputreenien ajan pystyin pitämään Rioa jo irti kentän laidalla.
Kun muut lopettivat treenailun, Rio pääsi kentälle tekemään parit hypyt ja takaaleikkaukset putkelle. Lisäksi tehtiin pussia muutamaan otteeseen. Pöljä BC-lapsi tykkää agilitystä niin paljon, että palkkautuu parhaiten työnteosta eikä suinkaan esim. leikistä. Mä en edelleenkään ymmärrä, miten se voi olla jo tässä vaiheessa noin syttynyt tähän lajiin, kun ollaan kuitenkin treenattu aika vähän. Nemo on varmaan vinkannut sille elämän todellisesta tarkoituksesta... ;) Treenien jälkeen jäin hetkeksi suustani kiinni muiden ryhmäläisten kanssa ja mun siinä juorutessa Rio yritti pariin otteeseen karata treenailemaan putkea itsekseen, mutta sain kutsuttua sen kummallakin kerralla takaisin ennen putkea. Putkihullu mikä putkihullu, Jari totesikin, että meillä on varmaan parit hyllyt tiedossa putkilta, kun Rio, oho, meni jo. Se on jo nyt niin nopea, että mä tulen olemaan vielä pulassa sen kanssa... :D
Hallin pihassa tehtiin vähän merkkiä ja ruutua. Rio ennakoi maahanmenoa ruudussa, joten palkkasin sitä vaan ruutuun menosta ja sinne pysähtymisestä. Lopuksi tehtiin seuraamisia ruudun merkkien ympäri Hennan juoksennellessa Kamun kanssa meidän ympärillä sekä liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Seisominen oli oikein hieno, vapautin takapalkalle suoraan pysähtymisestä. Mutta maahanmenossa Rio jumitti, kun olin sitä kerran ruudussa korjannut pois. Pysähtyi kyllä ja nytkähti kohti maata, mutta sitten iski uskonpuute. Selkeällä vartaloavulla ja parilla kesken leikin tehdyllä maahanmenoilla saatiin tämäkin kuitenkin korjattua ja saatiin loppuun pari oikein pätevää suoritusta. Tänään onkin luvassa Virven yksityistunti, toivottavasti päästäisi käymään ALO kisamaisesti läpi...
Nemo jatkoi sairaslomailua vielä eilisen päivän ajan, tehtiin tosin pienet apinatokot kotona ennen iltaruokaa. Rion iltatokot käsitti kaukoja ja erityisesti istu-seiso -vaihtoa. Nyt kun ollaan hiottu istu-maahan -vaihtoa, se oli ensin vähän hakusessa, mutta pienen kertauksen jälkeen nämä onnistui hienosti, eikä Rio edistänyt yhtään! Kumpikin joutui tyytymään remmilenkkiin vielä eilen, mutta tänään Rio pääsee jo lenkkeilemään vapaana. Jos Nemon köhä ei palaa, niin sekin pääsee palaamaan normaaliin liikuntaan viimeistään huomenna. Ihanaa, josko se työpäivän aikainen askartelu taas loppuisi, kun apinat pääsee purkamaan energiaansa normaaliin tapaan...
Rimpan ja Nemon kennelyskä on jo paranemaan päin. Kumpainenkin näyttää onneksi pääsevän tartunnasta aika helpolla, Rio tosin sai jälkitautina silmätulehduksen.
Olin eilen katsomassa Nemon ryhmän agilitytreenejä Rion kanssa, kun en uskaltanut lähteä vielä Nemon kanssa treenaamaan. Rio on alkanut kyttäillä omalla hallilla ollessa rataa tekeviä koirakoita, vaikka esim. kisoissa se ei kiinnitä niihin mitään huomiota. Niin kauan, kun Riolla on muuta tekemistä kentän laidalla tai tehdään esim. tokoa tai treenataan agilityä itse, se ei välitä muista koirakoista. Mutta tarttis sitä vissiin osata rauhoittuakin kentän laidalle ilman, että nuorta herraa täytyy koko ajan viihdyttää... Niinpä parkkeerattiin halliin lihapullien kera ja harjoiteltiin rauhoittumista, kun muut teki rataa ihan meidän vieressä. Rimppa jaksoi keskittyä ihan hyvin, pariin kertaan se olisi halunnut poistua kentän puolelle, mutta tiukalla kiellolla se palasi ruotuun ja makoilemaan oikein kiltisti. Palkkaisin rauhoittumisesta vaihtelevin väliajoin ja lopputreenien ajan pystyin pitämään Rioa jo irti kentän laidalla.
Kun muut lopettivat treenailun, Rio pääsi kentälle tekemään parit hypyt ja takaaleikkaukset putkelle. Lisäksi tehtiin pussia muutamaan otteeseen. Pöljä BC-lapsi tykkää agilitystä niin paljon, että palkkautuu parhaiten työnteosta eikä suinkaan esim. leikistä. Mä en edelleenkään ymmärrä, miten se voi olla jo tässä vaiheessa noin syttynyt tähän lajiin, kun ollaan kuitenkin treenattu aika vähän. Nemo on varmaan vinkannut sille elämän todellisesta tarkoituksesta... ;) Treenien jälkeen jäin hetkeksi suustani kiinni muiden ryhmäläisten kanssa ja mun siinä juorutessa Rio yritti pariin otteeseen karata treenailemaan putkea itsekseen, mutta sain kutsuttua sen kummallakin kerralla takaisin ennen putkea. Putkihullu mikä putkihullu, Jari totesikin, että meillä on varmaan parit hyllyt tiedossa putkilta, kun Rio, oho, meni jo. Se on jo nyt niin nopea, että mä tulen olemaan vielä pulassa sen kanssa... :D
Hallin pihassa tehtiin vähän merkkiä ja ruutua. Rio ennakoi maahanmenoa ruudussa, joten palkkasin sitä vaan ruutuun menosta ja sinne pysähtymisestä. Lopuksi tehtiin seuraamisia ruudun merkkien ympäri Hennan juoksennellessa Kamun kanssa meidän ympärillä sekä liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Seisominen oli oikein hieno, vapautin takapalkalle suoraan pysähtymisestä. Mutta maahanmenossa Rio jumitti, kun olin sitä kerran ruudussa korjannut pois. Pysähtyi kyllä ja nytkähti kohti maata, mutta sitten iski uskonpuute. Selkeällä vartaloavulla ja parilla kesken leikin tehdyllä maahanmenoilla saatiin tämäkin kuitenkin korjattua ja saatiin loppuun pari oikein pätevää suoritusta. Tänään onkin luvassa Virven yksityistunti, toivottavasti päästäisi käymään ALO kisamaisesti läpi...
Nemo jatkoi sairaslomailua vielä eilisen päivän ajan, tehtiin tosin pienet apinatokot kotona ennen iltaruokaa. Rion iltatokot käsitti kaukoja ja erityisesti istu-seiso -vaihtoa. Nyt kun ollaan hiottu istu-maahan -vaihtoa, se oli ensin vähän hakusessa, mutta pienen kertauksen jälkeen nämä onnistui hienosti, eikä Rio edistänyt yhtään! Kumpikin joutui tyytymään remmilenkkiin vielä eilen, mutta tänään Rio pääsee jo lenkkeilemään vapaana. Jos Nemon köhä ei palaa, niin sekin pääsee palaamaan normaaliin liikuntaan viimeistään huomenna. Ihanaa, josko se työpäivän aikainen askartelu taas loppuisi, kun apinat pääsee purkamaan energiaansa normaaliin tapaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)