Loppuviikon touhuiluja

Meidän elämä keskiviikosta perjantaihin kului normaaliin tapaan vauhdikkaasti metsälenkkeilyn ja treenailun merkeissä. Kahtena päivänä käytiin metsälenkillä koko porukalla, joten ihan hirveesti ei lenkin aikana päästy Rion kanssa treenailemaan, parit puunkierrot ja luoksetulon pysäytykset pystyttiin kuitenkin tekemään Nemoa kuumentamatta. Nemon kanssa treenailtiin puita kiertämällä sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä, meinas vähän kierrokset nousta..:D Mun ja Rion kahdenkeskisellä metsälenkillä tehtiin tunnaria. Rio on ihan selvästi tajunnut jutun juonen: se menee kepeille rauhalliseen tahtiin, haistelee ne läpi ja tuo oman. Yhden ainoan kerran se on nostanut väärän kepin ja sekin taisi olla semmoinen, jota olin vahingossa käpälöinyt aiemmin. Olen ollut tosi tarkkana tunnarin vireen kanssa ettei se vaan menisi sähläykseksi, kaikki noudothan meillä on pannassa liikojen kierrosten takia. Ainakin toistaiseksi vire on pysynyt mukavan alhaalla, toivottavasti näin on jatkossakin.

Ollaan tietty treenattu ahkerasti myös tokoa. Paikallaolot sujuu hyvin, ja olenkin ottanut Nemon häiriökoiraksi niiden ajaksi. Pääsee Nemokin vähän tokottelemaan, vaikka ei se kyllä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan suju...Ollaan hinkattu ALO/AVO-liikkeitä sillä aikaa, kun Rio tekee paikallaanoloa, ja hienosti ipana on kestänyt paikallaan. Maahanmenojen yhteydessä Nemo tarjoaa kierimistä ja istuessaan sillä on molemmat etutassut ilmassa, mutta kyllähän se kaikki liikkeet periaatteessa osaa. Olen jopa leikitellyt idealla, että vielä joskus veisin Nemonkin toko-kokeeseen. Noh, ehkä sitten, kun se on 14-vuotias... Rion kanssa ollaan tehty lisäksi esim.merkkiä, mihin en kyllä ollut kovin tyytyväinen. Luultavasti ahkeran ruututreenin jäljiltä merkin oikea paikka oli kadoksissa ja Rio tarjosi seisomista selvästi ohi merkistä. Tehtiin sitten oikean pysähdyspaikan hakutreeniä ihan lyhyellä matkalla ja merkin ympärillä pyörien ja tämä auttoi oikean paikan löytymiseen ihan mukavasti. Täytyy vaan pitää ruutu- ja merkkitreenit erillään ja muistaa viritellä huolellisesti, niin eiköhän se siitä.

Eilen oltiin Järvenpäässä agiliitämässä miellyttävässä sadesäässä kolmen agiradan verran. Aamulla ennen kisoihin lähtöä Rio tosin kerkesi käydä hakemassa itselleen sähköiskun sähköpaimenesta, kun oltiin tallilla tekemässä aamutallia. Se meni moneen kertaan ihmettelemään naksuvaa sähköpaimenta ja mä komensin sen joka kerta pois, kunnes mä en enää kerennytkään komentaa ajoissa... Rimppa-parka, se meni koskemaan sähköpaimeneen märällä nenällä vesilammikossa seisten. Onneksi noista sähkölangoista ei ole mahdollista saada vaarallisen voimakasta tärskyä, mutta kyllä se ikävältä varmasti tuntui. Eipähän mennyt uudestaan tutkailemaan kummaa naksuvaa vehjettä, olis varmaan kannattanut uskoa kieltoja.

Järvenpään saldoksi jäi kaksi hyllyä ja viitonen, ei siis nollia edelleenkään. Meillä oli kyllä tosi kivaa ja Nemo oli hyvin kuulolla, joten mun omiin mokiinhan se taas kaatui. Nemon kierroksetkin pysyi tosi hyvin hanskassa, kun meidän ei tarvinnut pyöriä radan lähettyvillä yhtään ylimääräistä. Rimppa pääsi ratojen välissä hengailemaan radan reunalle ja se keräsi taas kehuja fiksusta käytöksestä. Lisäksi tokoiltiin vähän, tehtiin lyhyitä seuraamisia ja jääviä extreme-häiriöllä, hienosti Rimppa jaksoi keskittyä. :)