Vappu tuli ja meni

...ja meillä se sujui yllättäen koiramaisissa merkeissä. Meillä oli kaverikoirat Hilla ja Tessa omistajineen kyläilemässä. Rakas hermoheikko kontrollifriikkimme Nemo joutui viettämään vappua eristyksissä makuuhuoneessa, koska muuten sen vappu olisi kulunut stressatessa ja muita koiria käskyttäessä, nyt se nukkui ja söi luuta sängyllä tyytyväisenä. Ulkoilemassa käytiin koko porukalla ja totuttuun tapaan Nemo sieti vieraiden koirien kanssa juoksentelua niin pitkään, kun kumpikaan ei tullut sen "omaan tilaan", joka on siis vajaan metrin kokoinen alue Nemon ympärillä. Toki se olisi välillä halunnut laittaa sen mielestä liikaa riehuvat Rion ja Tessan seisomaan asennossa, mutta tiukalla kiellolla se pystyi sietämään riehuvia ääliöitä lähellään. Ei oo helppoa Nemon elämä, ei...

Vappuaattona Rio pääsi tutustumaan uuteen lajiin, kun se pääsi mukaan canicrossailemaan ekaa kertaa elämässään. Ensialkuun suunnittelin tekeväni Riolle jonkunlaisen treeniohjelman alkaen ihan lyhyistä pätkistä ja ottaa kepon mukaan hetsaamaan Rioa lelun kanssa aina vähän matkan päähän, mutta sitten päädyin kuitenkin vain iskemään Rion valjaisiin Nemon rinnalle. Miksi tehdä asioista vaikeita, kun ne voi tehdä helpostikin? :D Ilmeisesti Nemon tekemisiä seuraamalla Rio tajusi heti, mitä täytyy tehdä ja sitten mentiinkin vauhdilla. Nemo on kyllä hyvä opettaja tähän hommaan, se opetti aikanaan Myynkin koirajuoksun saloihin. Pääsenpähän itse helpolla... Nyt Rio saa vielä kuukauden verran kasvaa ja sitten aletaan ottaa juoksulenkit treeniohjelmaan. Toivottavasti mulla olisi nyt omasta takaa juoksukaveri ensi syksyn SM-kisoihin, viime vuonna kun juoksin lainakoiralla. Tai siis olisihan mulla ollut silloinkin Nemo, mutta vaikka se kuinka täysillä vetäisi, niin ei tuollaisesta alle kymmenkiloisesta sintistä ole ihan hirveästi vetoapua isoissa ylämäissä...

Toki me ollaan treenattu tokoakin ahkerasti. Paikallaanoloissa ollaan mun mielestä menty parempaan suuntaan ja Rio on taas rauhallisesti paikallaan, vaikka mä olisin kauempana tai poissa näkyvistä. Lisäksi on tehty ruutua, jonka suhteen Riolle on tullut joku ahaa-elämys. Aikaisemmin mä jouduin käydä näyttämässä Riolle ruudun taputtamalla maata ennen lähetystä, tai muuten se tarjosi ruudun sijaan merkkiä jokaiseen ruudun kulmatötteröön. Miten pieni bc voikin keretä käydä kaikki tötteröt läpi, ennen kuin mä kerkeän kissaa sanoa?! Nyt tein niin, että tein joka toisen lähetyksen täyden matkan päästä ja kävin näyttämässä ruudun Riolle sen odottaessa lähetyspaikalla ja joka toinen lähetys tehtiin lyhyemmän matkan päästä suoraan edellisen ruudun palkkauksen jälkeen. Hieno Rimppa juoksi suoraan ruutuun. :) Lisäksi ollaan tehty liikkestä seisomista, mistä ollaan hiottu pois istumisen ennakointia ja muita seuraamisia erilaisin variaatioin, luovutettu metallinoutokapulaa ja jatkettu kakejen m-s -vaihtoa. Lenkillä ollaan harjoiteltu "luoksetulon" pysäytyksiä ja maahanmenoja, ilman sitä luoksetuloa siis. Ja kierretty puita, mikä saa Rion kierrokset nousemaan pilviin! Se on vaan niiiiin siistiä Rion mielestä. :D Aksaa ei olla otettu nyt yhtään, aijai. Kontaktien rakentamisen ajattelin tosin aloittaa tänään, ohjelmassa 2on-2off Silvia Trkmanin oppien mukaan! Ja tällä viikolla pitäisi tulla mun oma tokon hyppyeste, joten päästään aloittamaan hyppynoutotreenit. :)

Nemokin on päässyt palaamaan normaalielämään sairastamisen jälkeen. Ja Nemon normaalielämä tarkoittaa agilityä. Käytiin eilen Lempäälässä kisaamassa kolmen agiradan verran ja koirassa oli virtaa just niin paljon, kun kolmen viikon agilitytauon jälkeen voi olettaa olevan, silmät pyöri päässä ja sitä rataa... Kisapaikka ei ollut paras mahdollinen, kun olin Nemon kanssa kahdestaan liikkellä. Kuulutukset ei kuuluneet ulos lainkaan ja hallissakin ne kuuli vain lähtöalueen lähistöllä ja radan laidalla. Niinpä meidän oli pakko olla hallissa sisällä, jotta pysyin perillä siitä, missä vaiheessa ollaan menossa ja vielä kun kaikkien kolmen radan lähtölistat oli erilaiset ja joka radalle oli eri numerot, mun piti koko ajan seurata kuka radalla on menossa. Tämän lisäksi mun piti keskittyä ihan täysillä Nemon pitämiseen edes suurin piirtein rauhallisena, joten mun oma keskittyminen meni vähän harakoille. Saldona siis kaksi kymppiä ja yksi hylly. Tuomarina oli Anne Huittinen, kisaajia n. 40 ja nollia tuli tosi vähän; A-kisasta ei yhtään, B-kisasta yksi ja C-kisasta vissiin viisi. A-kisan rataan olin oikein tyytyväinen, yksi rima alas ja putkelta tosi tyhmä kielto, ihan mun oma moka. Seisotin lisäks kontakteilla aika kauan, kun ei kerran oltu tehty agiliitoa aikoihin. B-kisa oli ihan hullua juoksua koko rata, suoria putkia ja muuta mukavaa... Me törmättiin Nemon kanssa ennen keppejä ja siitä hämmästyneenä se kiersi keppien toiselle puolelle, kävi nuuskaisemassa keppien numerolappua muutaman metrin päässä (luuli sitä vissiin targetiksi) ja aloitti possu vielä tän pienen kurvailun jälkeen pujottelun ihan oikein. Tuomari ei vaan ymmärtänyt meidän luovaa keppien aloitusta, vaan antoi siitä viitosen. Noh, parempi tämäkin kuin Nemon normaali reagointi mun myöhässä olevaan ohjaukseen, se ei saanut raivareita! Toinen viitonen tuli, kun mulla katosi rata hetkeksi ja Nemo pääsi pujahtamaan hypyn väärälle puolelle, mistä kiepsautin sen takaisin. Vikalta radalta tuli hylly, kun Nemo hyppäsi yhden hypyn väärin päin, tämä käytettiin siis kontaktien kertaamiseen. Ei siis nollia edelleenkään... Noh, ensi viikonloppuna uusi yritys Järvenpäässä.