Aksaa aksaa, jaksaa jaksaa!‏

Tänään siis tiistaisin treenaavat RimA:laiset järjesti hallilla leikkimieliset knock out -kisat. Kisassa otettiin ensin kisaradalla aika-ajot, joiden tulosten perusteella koirakot järkättiin "turnauskaavioon" pareittain, kokoluokasta riippumatta. Ratoja oli kaksi identtistä rinnakkain (rimat toki säädettynä koiran koon mukaan), muoviaidalla toisistaan erotettuina, ja koirakot kisasivat pareittain aina samaan aikaan. Nopeamman ja puhtaamman suorituksen tehnyt koirakko eteni aina seuraavalle kierrokselle jne., kunnes saatiin voittaja selville. Mä keksityin kisojen ajan työntekoon, koska tuollainen kisamuoto olis saattanut olla Nemolle vähän liikaa. Todennäköisesti se olisi keskittynyt vaan omaan suoritukseensa, mutta en viitsinyt ottaa sen kanssa riskiä siitä, että se ottaa häiriötä toisen radan koirakosta ja lähtee tappomielellä morjestamaan kilpakumppania... Leppoisa kaveri toi meidän mussukka. :D

Kisojen jälkeen menin halliin agiliitämään Nemon kanssa ja tehtiin rata kellotettuna läpi. Kisarata oli vajaat 100 m pitkä hyppäri, radalla pelkkiä hyppyjä, putkia ja kepit. Vedettiin rata läpi oikeen hyvään aikaan, 20,12 s, joka tarkoittaa siis lähemmäs 5 m/s etenemää! Kuski sai kyllä painella, kun Nemo laittoi aina vaan uutta vaihdetta silmään. Huomasi taas, että meidän vauhti riittää tuollaisella suoraviivaisella radalla oikein hyvin, mutta kun kolmosten radat on harvemmin sellaisia. Me annetaan tasoitusta tiukoissa kurveissa, kun Nemo ei ole kovin notkea tai nopea kiihdyttäjä, joten huippunopeuteen pääsemiseen menee aina aikaa. Intervallitreeniä siis, täytyy vissiin yritää löytää hiekkakuoppa jostain meidän läheltä ja käydä heittelemässä Nemolle palloa ylämäkeen. Ei sillä, kyllä me tarvitaan serti-metsästykseen vähän onnetartakin, kisoista kun yleensä löytyy useita foxia nopeampia koiria. Mutta all in all, olin tosi tyytyväinen Nemoon, meillä oli kivaa. :)

Rimppakin pääsi toki mielipuuhansa pariin. Tehtiin alkuun radalla ollutta hyppy-suora putki-hyppy-mutkaputki -pätkää kumpaankin suuntaan. Ja jos Nemon kanssa sai painella tosissaan, niin Rio Taskuraketin kanssa mulla ei riitä vauhti alkuunkaan. Onneksi Rio vaikuttaa varsin irtoavalta kaverilta, joten ohjataan sitten kauempaa. Tai siis ohjataan ja ohjataan, kaveri kun on alkanut lukea rataa itsekseen ja pujahtelee milloin minnekin. Noh, se menee kovaa ja sillä on kivaa, eipä kai muuta voi tällä hetkellä hirveesti vaatia. :) Loppuun tehtiin toista radanpätkää, johon siis sisältyi tuo äsken treenattu pätkä joko alkuun tai loppuun, vaihtelin suuntaa aina välissä. Yhteensä pätkässä oli 8 estettä. Rio-possu kävi ihan kierroksilla ja yritti varastaa lähdöstä useamman kerran. Samalla tajuisin yhden syyn meidän paikallaolo-ongelmaan; mä käytän samaa paikka-käskyä tokossa ja agissa! Eihän vire voi millään pysyä tokossa oikeana, jos Rio joutuu agissa paikka-käskyllä vaan hetken pysymään aloillaan, kun kierroksetkin on ihan eri luokkaa. Tokon käsky meni vaihtoon saman tien... Ekaa kertaa otin pari eri ohjaustekniikkaa mukaan samalle radalle, eli tehtiin takaakiertoa ja vekkiä. Yllätys oli suuri, kun Rio oli ihan sairaan hyvin kuulolla, vekatessa se jopa reagoi mun suhinaan hyppäämällä lyhyen hypyn mua kohti juuri niin kuin pitääkin ja korjasi vielä takaakierronkin, kun se meinasi ajautua esteen väärälle puolelle (kuski myöhässä, yllättäen). Mahtavaa!

Agiliitelyiden jälkeen käytiin jäähdyttelylenkillä metsässä ja sen jälkeen otettiin Rion kanssa hallin pihassa vielä pienet tokot. Tehtiin paikallamakuu (jouduin palauttamaan kerran...), metallinoutoa ja seuraamista. Muuten ok, mutta seuraamisessa ei ollut ihan 100 % mukana. Oli varmaan jo vähän veto pois parin tunnin juoksentelun jälkeen...