Paikallaolo? Mikä se on?

Oltiin siis eilen Virven yksityistunnilla Rio Rimppakintun kanssa. Alun kuulumisten vaihdon jälkeen (mitä ollaan tehty viime treenien jälkeen) aloitettiin paikallaololla, mihin otettiin häiriöksi Virven oma koira. Eka moka tuli jo ennnen liikkeen alkua: mentiin paikallamakuuseen sen kentän laidalla hengailun jälkeen, ei siis suoraan autosta, niin kuin yleensä. Unohdin myös virittelyt ihan täysin ja käskytin Rion vaan maahan ja paikalleen. Jätin koiran ja menin 25 m päähän seisomaan. Rio vaikutti heti alkuun tosi levottomalta, pää pyöri kuin väkkärä ja se alkoi haistella maata, kunnes ponkaisi n. 25 sekunnin jälkeen ylös ja tuli häntä alhaalla ja korvat luimussa mun luokse. Mä olin ihan ihmeissäni, koska Rio ei ole vielä koskaan lähtenyt paikallaolosta ennen aikojaan. Murahdin Riolle ja palautin sen mitään sanomatta paikalleen, ja kun käännyin ympäri, Rio lähti mun perään. Uusi palautus, ja jäin seisomaan Rion eteen. Edelleen se yritti haistella, mutta rauhoittui sitten kuitenkin, mistä pääsin sitten kehumaan sitä. Kävelin sitten alkuperäiselle paikalleni, mistä pääsin kehumaan rauhallisesta makoilusta ja n. 10 sekunnin jälkeen palasin Rion viereen ja otin sen perusasentoon. Edelleen se tuntui olevan kovin hämillään, mistä lie hermostunut. Juteltiin Virven kanssa ja hän oli sitä mieltä, että Rio ihan selvästi tiesi, mitä tehdä, mutta tässä tilanteessa/paikassa/planeettojen asennossa oli nyt jotain, joka sai nuoren miehen mielen järkkymään. Ohjeeksi saatiin ottaa nyt reilu askel taaksepäin paikallaolojen kanssa, että saadaan taas itseluottamus liikkeen suhteen kohdilleen. Eli paljon kehuja oikeasta suorituksesta, haistelusta voi antaa palautetta, mutta kun tekee oikein, niin heti kehuja. Lisäksi Rion pitäisi kuulemma oppia olemaan kaikenlaisissa tilantseissa vähän kauempana mammasta, eli mun täytyy jättää se makoilemaan esim. auton toiselle puolelle, kun lastaan tavaroita. Tavoitteena on siis saadaan takaisin se rauhallinen perusfiilis ja Riolle ymmärrys siitä, että mä en katoa paikallaolon aikana mihinkään, vaikka olisinkin vähän kauempana tai poissa näkyvistä. Lisäksi Virve lohdutti, että paikallaolo on liike, joka on usein tämän ikäisille koirille vaikea. Paikallaolo vaatii koiralta tiettyä kypsyyttä ja murkkuikäiseltä uroolta sitä harvemmin löytyy. Tai ainakin se saattaa olla aina silloin tällöin kateissa...

Paikallaolosählingin jälkeen otettiin hyppyä. Liekö Rio ollut vielä paikallaolon jälkeen vähän kahvilla, kun se lähti hyppy-käskyllä kiertämään estettä ja palasi sitten mun luokse sen näköisenä, että "mitä tässä nyt pitikään tehdä?" En voinut kun nauraa sen kysymysmerkkiä muistuttavalle olemukselle. Mentiin siis lähemmäs estettä ja annoin käskyn lisäksi pienen vartaloavun, jolla Rio hyppäsi hienosti. Ihan kuin lamppu olis syttynyt, että "ai niin, tää oli tää liike". Tehtiin vielä pari oikein pätevää toistoa, joissa palkka tuli välillä multa ja välillä Virveltä. Palkkasin suoraan seisomisesta, koska Rio on alkanut ennakoida perusasentoon siirtymistä.

Hypyn jälkeen tehtiin muut alo-liikkeet kisamaisesti läpi. Seuraamiset oli oikeen hienot, kympin arvoista kuulemma, mutta jos jotain haluaa hioa, niin käännökset voisi olla terävämmät. Liikkeestä maahanmenon palkkasin suoraan maahanmenosta, kun tämä kerran oli eilen hankala. Maahanmeno oli oikein hieno ja vauhdikas, vaikka Rio ei ihan suorilta jaloilta maahan tippunutkaan. Tästä hiotaan siis maahanmenoa vielä vähän terävämmäksi. Luoksetulo oikein näyttävä, tuli vauhdilla, mutta piti sekunnin tuumaustauon ennen istumista. Ollaan korjattu päin hyppimistä palkkamalla Rio eteenpäin heti sivulle kääntymisen jälkeen, joten tämä korjaantuu varmasti nyt, kun ollaan päästy siitä ongelmasta eroon. Liikkeestä seisominen oli oikein terävä, jäi hyvin, mutta ennakoi vähän istumista. Mutta voi että olin ylpeä meidän juniorista! Se jaksoi tehdä hienosti ja mahtavalla intensiteetillä kaikki liikkeet läpi ja intoa tekemiseen riitti, vaikka palkka tuli vaan liikkeestä maahanmenosta. Seuraaminen oli tosi näyttävää ja paikoitellen jopa liian tiivistä, mikä siis vaikutti myös noihin käännöksiin. Vire säilyi koko ajan hyvänä eikä Rio ottanut häiriötä naapurikentän noutotreeneistä tai toisella puolella leikkivistä villakoirista.

Treenien jälkeen käytiin lenkillä Nemon ja Rion kanssa ja Rio pääsi jo kirmaamaan vapaana pellolle. Nemo-parka oli ihan mustis, kun se joutui tyytymään edelleen remmilenkkeilyyn, mutta sillä on vieläkin ääni vähän käheänä. Hassu juttu, mä en tietäis ollenkaan, jos Rion ääni olis käheänä (se kun ei juuri ääntä pidä), mutta meidän mölyapinan äänen kyllä kuulee useampaan otteeseen päivittäin. :D Lenkin jälkeen otettiin vielä pienet paikallaolotreenit häirittynä, kun Virven oppilas teki noutotreeniä kentällä. Pysyin ihan Rion lähellä ja palkkasin nameilla hyvästä suorituksesta. Rio olikin paljon rennompi ja pysyi haistelematta ja ympärilleen vilkuilematta paikallaan. Hieno poika. :)