Agilitytreenailua

Käytiin tänään treenaamassa agilityä Tuulia Liuhdon (ei miehensä Timon, niin kuin eilen arvelin) opissa. Ryhmä on siis kolmosluokan koirille tarkoitettu, mutta Rio on laitettu siihen myös jostain mystisestä syystä... Eipä siinä, mielelläni treenaan pojat samassa ryhmässä, niin ei tarvii maanantaisinkin koko iltaa viettää kentän laidalla.

Päivän ratana oli hyppäri, missä Tuulia halusi lähinnä nähdä meidän ohjausta. Kiva ja sujuva rata, ei mitään kummempia ansoja, vaan aika semmoinen peruspätkä. Mukana oli persjättöjä, pakkovalsseja, leikkauksia jne., jotta Tuulia näki, minkälaisia ohjausvalintoja me tehdään erilaisissa tilanteissa. Nemo sai kunnian aloittaa ja aloittikin esittelemällä parhaita puoliaan... Ekan pätkän jälkeen se varasti lelun mun koulutusliivin takataskusta ja veti hetken aikaa rallia ympäri kenttää lelu suussa. Oveluudella ja viekkaudella mä sain kuitenkin huijattua lelun pois Nemon suusta ja päästiin jatkamaan treenejä. Nemo teki hommia oikein hienosti ja virekin pysyi hyvin hallinnassa, joten mikäs siinä agiliitäessä. Lähdöistä piti pari kertaa huomauttaa, että sieltä ei lähdetä liikkeelle missään tilanteessa ilman lupaa, mutta parin muistutuksen jälkeen lähtökäyttäytyminenkin muistui mieleen. Tuulia kehui Nemon hyppytekniikkaa (mehän ollaan tehty hyppytekniikkatreenejä ihan uran alusta alkaen), että se hyppää kettuterrieriksi erinomaisella tekniikalla ja on muutenkin tosi vauhdikas ja ketterä rotunsa edustaja. Mä sain taas painella pätkittäin ihan tosissani, että pysyin Nemon vauhdissa mukana ja että kerkesin ohjaamaan niin kuin suunnittelin. Kaiken kaikkiaan olin oikein tyytyväinen Nemon treeneihin ja Tuulia sanoikin sen olevan ihanan hullu. Ja sitähän se on. :)

Nemon jälkeen kentälle pääsi viilettämään Rio Rimppakinttu. Tokoiltiin ensin kentän laidalla, kun muut ryhmäläiset treenasi omat koiransa ja joukon viimeisenä oli meidän vuoro astua areenalle. Kentän laidalla Rio teki tokoa oikein hienosti, mutta kun ei tehty mitään, kierrokset nousi pilviin. Rio kiskoi kohti kenttää ja piippaili, joten siirryttiin suosiolla kauemmas odottamaan. Tätä täytyy siis treenata... Kerroin ensin Tuulialle Riosta ja mitä me ollaan tehty. Ei luonnollisesti tehty samaa rataa muiden kanssa, vaan otettiin neljää hyppyä ja putkea niin, että Rio sai näyttää, miten irtoaminen onnistuu. Ja sehän irtoaa... Heti alkuun sain ohjeeksi puuttua rimojen roiskimiseen murahduksella ja radan keskeyttämisellä. Sen verran pitää keskittyä, että viitsii nostella jalkojaan rimojen yli. Parin muistutuksen jälkeen Rio selvästi tsemppasi rimojen kanssa ja alkoi keskittyä työntekoon 110 prosenttisesti, ja sittenhän me mentiin. Rio kulki kuin pieni eläin ja kuunteli ohjausta tosi hyvin. Tuuliakin totesi, että Rio ihan selvästi palkkaantuu parhaiten siitä, että saa jatkaa työntekoa. Kyllä se leikkii radan jälkeen, mutta ei samalla intensiteetillä, kuin esim. toko-treeneissä. Pakko vielä kehua, kun mulla on kuulemma käsissä tosi upea koira, kunhan nämä pohjatyöt vaan tehdään huolella. Jep, siihen täytyy paneutua, ei meillä ole kiire mihinkään. Rio ja Nemo on vaan niin erilaiset ohjattavat, että mä olen aika usein ihan kahvilla Rion kanssa... :D

Jäähdyttelylenkillä mulla olikin hymy korvissa. On se kiva joskus kuulla muiden suusta, että me ollaan jotain tehty oikein. Ja että mä en ole ainoa, joka tykkää hulluista... ;) Apinalauma tosin pisti jäähdyttelylenkilläkin parastaan: Rio kiihdytteli pk-koulutuskentällä pää viidentenä jalkana ja kun se juoksi täydessä vauhdissa Nemon ohi, Nemo fiksuna poikana päätti napata sitä kylkikarvoista kiinni. Kuului hirveä poksahdus ja mä olin ihan varma, että Nemon hampaat roikkuu Rion kyljessä kuin sarjakuvissa ikään tai vaihtoehtoisesti Riolla on valtaisa kalju laikku kyljessä. Ihme kyllä, kummastakaan ei löytynyt suurempia vammoja, mitä nyt Nemo oli nirhaissut vähän omaan kieleensä. Kattellaan sit huomenna, onko jompikumpi jumissa jostain. Mun rakkaat pönttöpäät, näiden kanssa elo ei ainakaan ole tylsää! <3

Rimpan tehosunnuntai

Nemo sai tänään tyytyä palauttavaan lenkkiin ja lihashuoltoon eilisten kisojen jäljiltä. Maanantaina ja tiistainahan meillä on taas edessä agitreenit, joten vapaapäivä tähän väliin oli varmasti ihan poikaa. Rio sen sijaan pääsi tänään treenaamaan Nemonkin edestä...

Aamupäivästä lähdettiin käymään mun vanhempien luona Keravalla ja kuskattiin samalla meidän agirengas sinne. Nyt kun meillä ei ole vielä oma piha valmiina, niin rengastreenit täytyy hoitaa porukoiden luona, missä Rio pääsikin sitä heti tänään testailemaan. Tehtiin rengasta lähettämällä, kutsuttuna ja liikkeen kera, ja Otto oli valmiina nappaamaan palkkalelun pois, jos Rio meni renkaan ohi. Riolle selvästi syttyi joku lamppu renkaan suhteen: Se oli hetken treenaamisen jälkeen menossa renkaan ohi, kun se ihan oma-aloitteisesti pysähtyi, palasi takaisin renkaan taakse ja menikin renkaan läpi. Pöljä poika... Tehtiin sitten rengasta myös yhden hypyn kera. Ensin yritettiin tehdä hyppy-rengas -sarjaa, mutta Rion keskittyminen ei riittänyt molempiin esteisiin. Se joko roiskaisi hypyn yli miten sattuu tai sitten meni renkaan ohi. Niinpä käännettiin homma toisin päin: ensin rengas ja sen perään hyppy suoralla linjalla. Tämä sujui huomattavasti paremmin, ja loppuun tehtiin vielä pari onnistunutta hyppy-rengas -toistoa kummaltakin puolelta.

Lounaan jälkeen palattiin ulos treenailemaan tokoa. Treenattiin Oton liikkuroimana, mutta lopuksi ahkera kepo otti meistä parit treenikuvat:

Perusasentoa häirittynä. Kehun näköjään Rioa, mutta mitäköhän mä tuijotan?

Seuraamista. Ihan päätöntä menoa.

Liikkeestä seisominen.

Ja sitten juoksemista. Vaatii näköjään ohjaajalta huomattavan paljon suurempaa keskittymistä kuin koiralta.

Sivuttaisaskeleita takaapäin kuvattuna. Muuten ihan järjetön kuva, mutta mun mielestä noi meidän jalat menee niin söpösti tasatahtiin. :)

Ja sit tietty palkkaa lopuksi. :)

Ja jotta ei vaan liian vähän treenattaisi, niin lähdettiin kotiinpaluun jälkeen Rion kanssa käymään vielä Hyvinkäällä koulutuskentällä. Koska mun oma tokohyppy ei ole vielä tullut ja koe lähenee uhkaavaa tahtia, niin täytyy käydä sitten kentällä ottamassa hyppyä. Rio oli oikein pätevä: ALO:n hyppy sujui jo kuin vanhalta tekijältä, joten treenattiin siis pariin otteeseen myös AVO:n paluuhyppyä. Vaikka tätä ei oltu koskaan tehty, Rio osasi homman kertalaakista. Hieno Rimpsis! :) Lisäksi tehtiin yksi paikallamakuu, missä saatiin häiriöksi kentällä tottista treenineet Lauran ja Avan. Rio pysyi hienosti paikallaan ja makasi oikein rauhassa, vaikka Avaa palkattiin pallolla kentän toisella puolella. Seuraamiset otin sitten tosi kovalla häiriöllä: heitin kaikki meidän noutokapulat pitkin kenttää ja sitten seurailtiin niiden välistä ja niiden ympäri. Olipas hankalaa, Rio ei olis millään malttanut olla vilkuilematta kapuloita. Saatiin kuitenkin loppuun pari hyvää suoritusta. Käännökset oli taas hakusessa kun kierrokset oli kapuloiden takia pilvissä, näitä pitää siis taas treenata. En alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päästänyt Rioa lopuksi noutamaan metallikapulaa, vaan keräsin kapulat talteen ihan itse.

Loppuun tehtiin ihan uutta juttua, mistä arvelin Rion innostuvan: aloitettiin treenaamaan ohjatun noudon vasenta namikipon avulla. Pariin kertaan jouduin käymään taputtamassa maata merkin takana, että tänne pitäis tulla ensin, enkä päästänyt Rioa joka kerta juoksemaan namikipolle, jotta se ei alkaisi ennakoida. Ohjattu olikin Rimpan mielestä tosi kiva juttu ja se ampui sekä merkille että namikipolle ihan hirveää kyytiä. Tähän oli siis hyvä päättää tän päivän tehotreenit.

Nyt täällä makaa yksi rättiväsynyt bordercollie, mission completed, siis. Huomenna meillä on ohjelmassa Rion elämän ensimmäiset ohjatut agitreenit, kun mennään Nurmijärvelle treenaamaan Timo Liuhdon oppiin. Mulla on molemmat koirat samassa ryhmässä (tarkoitettu kolmosluokan koirille...), mutta eiköhän meille Rion kanssa jotain treenejä saada siitä räätälöityä. Hieman kauhulla odotan meidän treenejä; Rio kyllä tekee ja menee kovaa, mutta ne jarrut, ne jarrut... Noh, kattellaan. :)

Loppuviikon touhuiluja

Meidän elämä keskiviikosta perjantaihin kului normaaliin tapaan vauhdikkaasti metsälenkkeilyn ja treenailun merkeissä. Kahtena päivänä käytiin metsälenkillä koko porukalla, joten ihan hirveesti ei lenkin aikana päästy Rion kanssa treenailemaan, parit puunkierrot ja luoksetulon pysäytykset pystyttiin kuitenkin tekemään Nemoa kuumentamatta. Nemon kanssa treenailtiin puita kiertämällä sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä, meinas vähän kierrokset nousta..:D Mun ja Rion kahdenkeskisellä metsälenkillä tehtiin tunnaria. Rio on ihan selvästi tajunnut jutun juonen: se menee kepeille rauhalliseen tahtiin, haistelee ne läpi ja tuo oman. Yhden ainoan kerran se on nostanut väärän kepin ja sekin taisi olla semmoinen, jota olin vahingossa käpälöinyt aiemmin. Olen ollut tosi tarkkana tunnarin vireen kanssa ettei se vaan menisi sähläykseksi, kaikki noudothan meillä on pannassa liikojen kierrosten takia. Ainakin toistaiseksi vire on pysynyt mukavan alhaalla, toivottavasti näin on jatkossakin.

Ollaan tietty treenattu ahkerasti myös tokoa. Paikallaolot sujuu hyvin, ja olenkin ottanut Nemon häiriökoiraksi niiden ajaksi. Pääsee Nemokin vähän tokottelemaan, vaikka ei se kyllä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan suju...Ollaan hinkattu ALO/AVO-liikkeitä sillä aikaa, kun Rio tekee paikallaanoloa, ja hienosti ipana on kestänyt paikallaan. Maahanmenojen yhteydessä Nemo tarjoaa kierimistä ja istuessaan sillä on molemmat etutassut ilmassa, mutta kyllähän se kaikki liikkeet periaatteessa osaa. Olen jopa leikitellyt idealla, että vielä joskus veisin Nemonkin toko-kokeeseen. Noh, ehkä sitten, kun se on 14-vuotias... Rion kanssa ollaan tehty lisäksi esim.merkkiä, mihin en kyllä ollut kovin tyytyväinen. Luultavasti ahkeran ruututreenin jäljiltä merkin oikea paikka oli kadoksissa ja Rio tarjosi seisomista selvästi ohi merkistä. Tehtiin sitten oikean pysähdyspaikan hakutreeniä ihan lyhyellä matkalla ja merkin ympärillä pyörien ja tämä auttoi oikean paikan löytymiseen ihan mukavasti. Täytyy vaan pitää ruutu- ja merkkitreenit erillään ja muistaa viritellä huolellisesti, niin eiköhän se siitä.

Eilen oltiin Järvenpäässä agiliitämässä miellyttävässä sadesäässä kolmen agiradan verran. Aamulla ennen kisoihin lähtöä Rio tosin kerkesi käydä hakemassa itselleen sähköiskun sähköpaimenesta, kun oltiin tallilla tekemässä aamutallia. Se meni moneen kertaan ihmettelemään naksuvaa sähköpaimenta ja mä komensin sen joka kerta pois, kunnes mä en enää kerennytkään komentaa ajoissa... Rimppa-parka, se meni koskemaan sähköpaimeneen märällä nenällä vesilammikossa seisten. Onneksi noista sähkölangoista ei ole mahdollista saada vaarallisen voimakasta tärskyä, mutta kyllä se ikävältä varmasti tuntui. Eipähän mennyt uudestaan tutkailemaan kummaa naksuvaa vehjettä, olis varmaan kannattanut uskoa kieltoja.

Järvenpään saldoksi jäi kaksi hyllyä ja viitonen, ei siis nollia edelleenkään. Meillä oli kyllä tosi kivaa ja Nemo oli hyvin kuulolla, joten mun omiin mokiinhan se taas kaatui. Nemon kierroksetkin pysyi tosi hyvin hanskassa, kun meidän ei tarvinnut pyöriä radan lähettyvillä yhtään ylimääräistä. Rimppa pääsi ratojen välissä hengailemaan radan reunalle ja se keräsi taas kehuja fiksusta käytöksestä. Lisäksi tokoiltiin vähän, tehtiin lyhyitä seuraamisia ja jääviä extreme-häiriöllä, hienosti Rimppa jaksoi keskittyä. :)

Aksaa aksaa, jaksaa jaksaa!‏

Tänään siis tiistaisin treenaavat RimA:laiset järjesti hallilla leikkimieliset knock out -kisat. Kisassa otettiin ensin kisaradalla aika-ajot, joiden tulosten perusteella koirakot järkättiin "turnauskaavioon" pareittain, kokoluokasta riippumatta. Ratoja oli kaksi identtistä rinnakkain (rimat toki säädettynä koiran koon mukaan), muoviaidalla toisistaan erotettuina, ja koirakot kisasivat pareittain aina samaan aikaan. Nopeamman ja puhtaamman suorituksen tehnyt koirakko eteni aina seuraavalle kierrokselle jne., kunnes saatiin voittaja selville. Mä keksityin kisojen ajan työntekoon, koska tuollainen kisamuoto olis saattanut olla Nemolle vähän liikaa. Todennäköisesti se olisi keskittynyt vaan omaan suoritukseensa, mutta en viitsinyt ottaa sen kanssa riskiä siitä, että se ottaa häiriötä toisen radan koirakosta ja lähtee tappomielellä morjestamaan kilpakumppania... Leppoisa kaveri toi meidän mussukka. :D

Kisojen jälkeen menin halliin agiliitämään Nemon kanssa ja tehtiin rata kellotettuna läpi. Kisarata oli vajaat 100 m pitkä hyppäri, radalla pelkkiä hyppyjä, putkia ja kepit. Vedettiin rata läpi oikeen hyvään aikaan, 20,12 s, joka tarkoittaa siis lähemmäs 5 m/s etenemää! Kuski sai kyllä painella, kun Nemo laittoi aina vaan uutta vaihdetta silmään. Huomasi taas, että meidän vauhti riittää tuollaisella suoraviivaisella radalla oikein hyvin, mutta kun kolmosten radat on harvemmin sellaisia. Me annetaan tasoitusta tiukoissa kurveissa, kun Nemo ei ole kovin notkea tai nopea kiihdyttäjä, joten huippunopeuteen pääsemiseen menee aina aikaa. Intervallitreeniä siis, täytyy vissiin yritää löytää hiekkakuoppa jostain meidän läheltä ja käydä heittelemässä Nemolle palloa ylämäkeen. Ei sillä, kyllä me tarvitaan serti-metsästykseen vähän onnetartakin, kisoista kun yleensä löytyy useita foxia nopeampia koiria. Mutta all in all, olin tosi tyytyväinen Nemoon, meillä oli kivaa. :)

Rimppakin pääsi toki mielipuuhansa pariin. Tehtiin alkuun radalla ollutta hyppy-suora putki-hyppy-mutkaputki -pätkää kumpaankin suuntaan. Ja jos Nemon kanssa sai painella tosissaan, niin Rio Taskuraketin kanssa mulla ei riitä vauhti alkuunkaan. Onneksi Rio vaikuttaa varsin irtoavalta kaverilta, joten ohjataan sitten kauempaa. Tai siis ohjataan ja ohjataan, kaveri kun on alkanut lukea rataa itsekseen ja pujahtelee milloin minnekin. Noh, se menee kovaa ja sillä on kivaa, eipä kai muuta voi tällä hetkellä hirveesti vaatia. :) Loppuun tehtiin toista radanpätkää, johon siis sisältyi tuo äsken treenattu pätkä joko alkuun tai loppuun, vaihtelin suuntaa aina välissä. Yhteensä pätkässä oli 8 estettä. Rio-possu kävi ihan kierroksilla ja yritti varastaa lähdöstä useamman kerran. Samalla tajuisin yhden syyn meidän paikallaolo-ongelmaan; mä käytän samaa paikka-käskyä tokossa ja agissa! Eihän vire voi millään pysyä tokossa oikeana, jos Rio joutuu agissa paikka-käskyllä vaan hetken pysymään aloillaan, kun kierroksetkin on ihan eri luokkaa. Tokon käsky meni vaihtoon saman tien... Ekaa kertaa otin pari eri ohjaustekniikkaa mukaan samalle radalle, eli tehtiin takaakiertoa ja vekkiä. Yllätys oli suuri, kun Rio oli ihan sairaan hyvin kuulolla, vekatessa se jopa reagoi mun suhinaan hyppäämällä lyhyen hypyn mua kohti juuri niin kuin pitääkin ja korjasi vielä takaakierronkin, kun se meinasi ajautua esteen väärälle puolelle (kuski myöhässä, yllättäen). Mahtavaa!

Agiliitelyiden jälkeen käytiin jäähdyttelylenkillä metsässä ja sen jälkeen otettiin Rion kanssa hallin pihassa vielä pienet tokot. Tehtiin paikallamakuu (jouduin palauttamaan kerran...), metallinoutoa ja seuraamista. Muuten ok, mutta seuraamisessa ei ollut ihan 100 % mukana. Oli varmaan jo vähän veto pois parin tunnin juoksentelun jälkeen...

Yleisön pyynnöstä: kuvia Riosta

Tässä nyt muutama Riosta. Ekoissa kuvissa Rio on vajaan 10 kk ikäinen, jälkimmäiset viikon-parin takaa.

Rio 9,5 kk treenaa.

Agilitykisoissa päivätorkuilla, meidän pieni sylihauva. Kuva on muuten samoista kisoista, kuin nuo alla olevat Nemon kuvat.

Kukkuu! Rion normi-ilme. :D

Rio lenkkeilee jo vähän keväisemmissä maisemissa. Kuva kolmen viikon takaa, kuten myös kaksi alla olevaa kuvaa, kaikki saman metsälenkin aikana otettuja

Rio sorsakoira paimentaa sorsia. Ja kyllä, tämä kuva on otettu pellolla, sillä samaisella, missä Rio kävi heittämässä talviturkin.

Epätoivoinen yritys saada ipanasta rakennekuvaa. Kyllä sillä normaalisti on kaulakin...

Tuoreimpia kuvia, otettu ennen vappua. Sairaslomalainen parantelee kennelyskää sohvalla.

Ja loppuun edustava yhteiskuva. Näistä ei vaan saa otettua järkevän näköisiä kuvia, missä kumpikin olisi edukseen. Laitetaan siis kuva, missä molemmat näyttää nuijilta. :D

Rio Rimppakinttu 11 kuukautta!

Rio täyttää tänään 11 kuukautta. Mihin se aika oikein juoksee? Vastahan se oli pieni, pissalta haiseva pörröturkki, joka roikkui naskalihampailla housunpuntissa. Edelleen se on melko pieni (reilu 50 cm ja 16,8 kg), mutta kovasti taitava pikkumies. :) Merkkipäivän kunniaksi sain vahvistuksen, että meille on paikka ihkaensimmäiseen viralliseen tokokokeeseen. Vajaa kuukausi aikaa hioa kaikki kuntoon, iiik!

Nemolta jää tänään agilitytreenit väliin, kun tiistain treenivuorolaiset järjestää knock out -kisat hallilla. Mä en usko, että Nemon hermot kestää parikilpailua (siis siten, että kaksi koiraa juoksee identtistä rataa samaan aikaan rinnakkain niin, että ratojen välissä on aita), joten käydään sitten höntsäämässä rata muuten vaan läpi. Ja ajattelin Riollakin tehdä radan kisojen jälkeen, hieman sovellettuna tosin.

Alla vielä muutamat agikuvat huhtikuun kisoista Purinalta. Kuvat on ottanut Jukka Pätynen. Riosta 11 kuukautiskuvia hieman myöhemmin. :)

Vappu tuli ja meni

...ja meillä se sujui yllättäen koiramaisissa merkeissä. Meillä oli kaverikoirat Hilla ja Tessa omistajineen kyläilemässä. Rakas hermoheikko kontrollifriikkimme Nemo joutui viettämään vappua eristyksissä makuuhuoneessa, koska muuten sen vappu olisi kulunut stressatessa ja muita koiria käskyttäessä, nyt se nukkui ja söi luuta sängyllä tyytyväisenä. Ulkoilemassa käytiin koko porukalla ja totuttuun tapaan Nemo sieti vieraiden koirien kanssa juoksentelua niin pitkään, kun kumpikaan ei tullut sen "omaan tilaan", joka on siis vajaan metrin kokoinen alue Nemon ympärillä. Toki se olisi välillä halunnut laittaa sen mielestä liikaa riehuvat Rion ja Tessan seisomaan asennossa, mutta tiukalla kiellolla se pystyi sietämään riehuvia ääliöitä lähellään. Ei oo helppoa Nemon elämä, ei...

Vappuaattona Rio pääsi tutustumaan uuteen lajiin, kun se pääsi mukaan canicrossailemaan ekaa kertaa elämässään. Ensialkuun suunnittelin tekeväni Riolle jonkunlaisen treeniohjelman alkaen ihan lyhyistä pätkistä ja ottaa kepon mukaan hetsaamaan Rioa lelun kanssa aina vähän matkan päähän, mutta sitten päädyin kuitenkin vain iskemään Rion valjaisiin Nemon rinnalle. Miksi tehdä asioista vaikeita, kun ne voi tehdä helpostikin? :D Ilmeisesti Nemon tekemisiä seuraamalla Rio tajusi heti, mitä täytyy tehdä ja sitten mentiinkin vauhdilla. Nemo on kyllä hyvä opettaja tähän hommaan, se opetti aikanaan Myynkin koirajuoksun saloihin. Pääsenpähän itse helpolla... Nyt Rio saa vielä kuukauden verran kasvaa ja sitten aletaan ottaa juoksulenkit treeniohjelmaan. Toivottavasti mulla olisi nyt omasta takaa juoksukaveri ensi syksyn SM-kisoihin, viime vuonna kun juoksin lainakoiralla. Tai siis olisihan mulla ollut silloinkin Nemo, mutta vaikka se kuinka täysillä vetäisi, niin ei tuollaisesta alle kymmenkiloisesta sintistä ole ihan hirveästi vetoapua isoissa ylämäissä...

Toki me ollaan treenattu tokoakin ahkerasti. Paikallaanoloissa ollaan mun mielestä menty parempaan suuntaan ja Rio on taas rauhallisesti paikallaan, vaikka mä olisin kauempana tai poissa näkyvistä. Lisäksi on tehty ruutua, jonka suhteen Riolle on tullut joku ahaa-elämys. Aikaisemmin mä jouduin käydä näyttämässä Riolle ruudun taputtamalla maata ennen lähetystä, tai muuten se tarjosi ruudun sijaan merkkiä jokaiseen ruudun kulmatötteröön. Miten pieni bc voikin keretä käydä kaikki tötteröt läpi, ennen kuin mä kerkeän kissaa sanoa?! Nyt tein niin, että tein joka toisen lähetyksen täyden matkan päästä ja kävin näyttämässä ruudun Riolle sen odottaessa lähetyspaikalla ja joka toinen lähetys tehtiin lyhyemmän matkan päästä suoraan edellisen ruudun palkkauksen jälkeen. Hieno Rimppa juoksi suoraan ruutuun. :) Lisäksi ollaan tehty liikkestä seisomista, mistä ollaan hiottu pois istumisen ennakointia ja muita seuraamisia erilaisin variaatioin, luovutettu metallinoutokapulaa ja jatkettu kakejen m-s -vaihtoa. Lenkillä ollaan harjoiteltu "luoksetulon" pysäytyksiä ja maahanmenoja, ilman sitä luoksetuloa siis. Ja kierretty puita, mikä saa Rion kierrokset nousemaan pilviin! Se on vaan niiiiin siistiä Rion mielestä. :D Aksaa ei olla otettu nyt yhtään, aijai. Kontaktien rakentamisen ajattelin tosin aloittaa tänään, ohjelmassa 2on-2off Silvia Trkmanin oppien mukaan! Ja tällä viikolla pitäisi tulla mun oma tokon hyppyeste, joten päästään aloittamaan hyppynoutotreenit. :)

Nemokin on päässyt palaamaan normaalielämään sairastamisen jälkeen. Ja Nemon normaalielämä tarkoittaa agilityä. Käytiin eilen Lempäälässä kisaamassa kolmen agiradan verran ja koirassa oli virtaa just niin paljon, kun kolmen viikon agilitytauon jälkeen voi olettaa olevan, silmät pyöri päässä ja sitä rataa... Kisapaikka ei ollut paras mahdollinen, kun olin Nemon kanssa kahdestaan liikkellä. Kuulutukset ei kuuluneet ulos lainkaan ja hallissakin ne kuuli vain lähtöalueen lähistöllä ja radan laidalla. Niinpä meidän oli pakko olla hallissa sisällä, jotta pysyin perillä siitä, missä vaiheessa ollaan menossa ja vielä kun kaikkien kolmen radan lähtölistat oli erilaiset ja joka radalle oli eri numerot, mun piti koko ajan seurata kuka radalla on menossa. Tämän lisäksi mun piti keskittyä ihan täysillä Nemon pitämiseen edes suurin piirtein rauhallisena, joten mun oma keskittyminen meni vähän harakoille. Saldona siis kaksi kymppiä ja yksi hylly. Tuomarina oli Anne Huittinen, kisaajia n. 40 ja nollia tuli tosi vähän; A-kisasta ei yhtään, B-kisasta yksi ja C-kisasta vissiin viisi. A-kisan rataan olin oikein tyytyväinen, yksi rima alas ja putkelta tosi tyhmä kielto, ihan mun oma moka. Seisotin lisäks kontakteilla aika kauan, kun ei kerran oltu tehty agiliitoa aikoihin. B-kisa oli ihan hullua juoksua koko rata, suoria putkia ja muuta mukavaa... Me törmättiin Nemon kanssa ennen keppejä ja siitä hämmästyneenä se kiersi keppien toiselle puolelle, kävi nuuskaisemassa keppien numerolappua muutaman metrin päässä (luuli sitä vissiin targetiksi) ja aloitti possu vielä tän pienen kurvailun jälkeen pujottelun ihan oikein. Tuomari ei vaan ymmärtänyt meidän luovaa keppien aloitusta, vaan antoi siitä viitosen. Noh, parempi tämäkin kuin Nemon normaali reagointi mun myöhässä olevaan ohjaukseen, se ei saanut raivareita! Toinen viitonen tuli, kun mulla katosi rata hetkeksi ja Nemo pääsi pujahtamaan hypyn väärälle puolelle, mistä kiepsautin sen takaisin. Vikalta radalta tuli hylly, kun Nemo hyppäsi yhden hypyn väärin päin, tämä käytettiin siis kontaktien kertaamiseen. Ei siis nollia edelleenkään... Noh, ensi viikonloppuna uusi yritys Järvenpäässä.